mensclothing

Too Sunny Sunday – Very Dark Look

Jotta kun olen enemmän harmaan sään ystäviä. Ja sateen – erityisesti sen. Sitten kevät keksiikin, että onpa hyvä aika alkaa kurkistella horisontista. Aurinko alkaa paistaa. Kun keli kirkastuu, Smucci synkistyy.

Dark look

Sunny day – dark look

Noh, sitten kun on tarpeeksi tullut synkisteltyä, pitää myöntää sekin fakta, että ulkonakin on käytävä. Kun ulkona on pakkasta, on hyvä laittaa päälle myös takki. Joulun aikoihin kirjoittelin tänne voittamasti päällystakista esitellen muun muassa takin nappihalkion. Yksikään kuva ei kuitenkaan demonstroinut sitä, miten takki käyttäytyy istuttaessa – muutama ystäväni on sitä jopa kysynyt. Siispä pari kuvaa siitä, mutta sitä ennen muutama otos takista paristakin kuvakulmasta niille, jotka manttelini ensi kertaa näkevät.

IMG_4587 IMG_4589 IMG_4588

Kuvat ovat nyt melkein oikealta kyljeltä, edestä ja vasemmalta kyljeltä – tai sitten ei pätkääkään sinne päin. Onkin siis aika tarttua punaiseen lankaan. Jokainen tietää, kuinka takki muuttuu pussimaiseksi istuttaessa. Voitte vain kuvitella, miltä näin pitkä palttoo kiinni napitettuna näyttäisi. Vaan ei hätää. Takin halkio on ratkaisu. Aivan samalla tavoin kuin frock-takeissa halkio nousee selkään saakka. Tämä mahdollistaa liepeiden vapaan liikkumisen. Kun takin liepeet eivät ole sidottuna toistensa liikkeisiin, ne mukautuvat hyvin niin kumarrettaessa, kyykistyttäessä kuin istuttaessakin.

IMG_4594

Yllä olevasta kuvasta ilmenee hyvin se, kuinka liepeet pääsevät asettumaan vapaasti. Kun pitkä takki saa liikkua luonnollisesti, se ei ala pussittaa istuttaessa. Liepeet taittuvat nätisti alle ja helmat pysyvät suorina.

IMG_4597

Istua voi muutenkin kuin perinteisesti. Kääntää vaikkapa tuolin toisin päin – tai levähtää kaupungilla ties minkä kukkapurkin päällä. Aina liepeet eivät siis jää istujan takaliston alle. Tällöin avonainen halkio mahdollistaa luonnollisen pudotuksen. Takki säilyttää suoran muotonsa takaa. Mikäli halkio olisi suljettuna, muoto olisi kupera ja kaareva eikä laskeutuisi takin leikkauksen mukaisesti.

For the foreign readers – most of you come from UK and USA. The main purpose of this post was to answer the question: how the coat reacts to different kind of positions of sitting? That is not so important. The most important thing is the video below. That’s for you my dear foreign readers.

Thank you!

Adjöö!

– Smucci

Navy Blue & Polka Dots

Koska kandidaatintutkielmani ensimmäinen versio on nyt parsittu kasaan ja vieläpä pari viikkoa etuajassa, voin hyvin hengähtää ja koettaa suunnata ajatukseni muualle. Tässä vaiheessa totean, että oletan teidän lukijoiden assosioineen otsikon sekä kansikuvan. Fiksuimmat ovat jo päätelleet, että kyseessä on paidan hiha, josta on otettu kuva vain ja ainoastaan siksi, että assosiaatio otsikkoon olisi mielekästä. Kyllä. Laivastonsininen kauluspaita valkoisilla pilkuilla.

Värisokeana voin kertoa, että en suosi kovin pilkullisia paitoja. Liialliset pallurat sekoittavat pään ja hämärtävät viimeisenkin assosiaation toivon ja käsityksen siitä, minkä värinen vaatekappale kyseessä voisi olla. Noh, ei siitä sen enempää.

Koska paita itsessään on laivastonsininen ja minulla nyt sattuu olemaan myös laivastonsininen smart coat (sinä päivänä kun tähän kieleen kehitetään kyseiselle takille muukin nimitys kuin ”irtotakki”, olen onnellinen), tuntui näiden kahden elementin yhdistäminen sangen luonnolliselta. Siispä yhdistelin paitaa ja takkia niin ilman kuin liivinkin kanssa.

IMG_4499 IMG_4502 IMG_4505

Oletan, että hieman kauempaa kuvattuna, myös te värinäölliset ymmärrätte, mitä ajoin takaa. Paidan huono puoli on, että palluroita saattaa olla hieman liiankin tihein välein. Tästä syystä jo parin metrin päästä katsottuna alkaa vaikutelma muistuttaa tasaista huttua, sävyt ikäänkuin sekoittuvat, minkä johdosta on vaikea sanoa, minkä värinen paita itseasiassa onkaan. Tulipa pitkä virke… Vähemmässä valossa paita huttuuntuu entistäkin lyhyemmältä etäisyydeltä.

Smartish?

Smartish?

On myönnettävä, että värisokeus haittaa toisinaan suurestikin pukeutumista. Aina ei tiedä – varsinkaan ostaessa – mitä sitä oikein päällensä pistää. Toisaalta taas värisokeus tarjoaa mahdollisuuksia kokeilla vähän vekkulimpiakin yhdistelmiä. Olen pitkän pohdiskelun jälkeen tullut tulokseen, että vaaleat sinisen sävyt eivät komppaa tweediä lainkaan. Toisaalta rohkenin kokeilla miten käy laivastonsinisen suhteen – vaikkakin pilkuilla. Tulos oli miellyttävä. Ohessa vertailuksi smart coat.

IMG_0049 IMG_0048

Ah, miltei unohdin! Koska paidassa itsessään on niin lukemattoman monia palluroita hyvin tiheään, valitsin hieman samaa sarjaa olevan rusetin – tosin pallojen sijaan kuvio koostuu väljään ripotelluista, valkoisista suorakulmioista.

And now the English part… Well, I don’t have much to say. I’m so tired (forgive me my bad grammar), because I got my thesis ready and the whole writing thing was really exhausting! So this post was only about combining a navy blue – polka dot smart shirt with my navy smart coat (with and without waistcoat) and also with my tweed. Oh! I also tried a new haircut… that’s all – I suppose… Now it’s time to have a nice cup of tea!

Adjöö!

– Smucci

Cool Bowties & 7-Meter Scarf

Iltapäivää teille kaikille! Viimeisimmästä postauksesta on kohta jo kuukausi. Pahoittelut siitä, mutta olen vasta toipunut parin viikon kuumeesta ja kandidaatintutkielma hiillostaa koko ajan niskassa. Tällä kertaa en esittele ainuttakaan varsinaista lookia, vaan pari rusettia ja huivin, jotka sain joululahjaksi.

Rusettiriippuvuus on paha asia. Sillä on kutakuinkin yleismaailmallisia piirteitä. Viime viikolla eräs rusettivalmistaja tokaisikin, että kun homman todella hiffaa, niin sitten ei osaa lähteä pariksikaan päiväksi matkalle ilman muutamaa varakappaletta. Allekirjoitan tämän täysin. Viikonloppureissullekin pitää varata viitisen rusettia mukaan. Ken tietää, mitä tapahtuu!

IMG_1931_2 IMG_1927_2

Joululahjarusettini ovat peräisin Briteistä. Kummatkin ovat käsityötä samasta firmasta, joka valmistaa rusetteja paljon esimerkiksi BBC:n rooliasuja varten. Näin ollen laatu on erinomaista. Esitin toiveeksi, että rusetit olisivat itse-sidottavia, mutta koska toiveitani harvoin kuunnellaan, sain klipsulliset versiot. Näin ollen kyseisten mirrien käyttäminen on hieman hämäävää, koska tarkka käsityö tuntuu aivan itse sidotulta, mutta todellisuudessa kaulan ympäri kiertää perinteinen, erillinen kiinnitykseen tarkoitettu osa. Rusettien huono puoli yleisesti onkin, että nykyään – varsinkin Suomesta – on hankala löytää itse-sidottavia malleja. Esimerkiksi Dressmannin ja Stockmannin mallistosta suurin osa on klipsuilla, ja klipsuttomien valikoima koko maassa on paljon vajaampi. En ymmärrä tätä, koska kaulan ympäri kiertävästä nyöristä on yhtä helppo tehdä pituudeltaan säädettävä kuin klipsu-rusettien säädöstä.

Sitten huivin pariin, jota Oulun Toripoliisikin on päässyt käyttämään – kuva kuten huivikin ovat neulojan itsensä ottamia, Annille kiitosta.

Pätkän verran...

Pätkän verran…

Koska olen pitkä, pidän myös pitkistä huiveista. Niinpä puhuessani seitsenmetrisestä kaulaliinasta satuin myös sellaisen saamaan. Eräs huiveistani on pituudeltaan kolmisen metriä, mutta sitä ei voi kääriä kuin kaksi kierrosta kaulan ympäri – kolmas jää typerästi vajaaksi. Tämän huivin kanssa ei samanlaista ongelmaa tule, vaan sen voi kietaista ylleen hyvinkin tiukasti lämmittämään tai vähän löysemmin pitämään huolen, että kaula on turvassa suoralta tuulelta eikä kylmety.

IMG_4452 IMG_4457

Pitkän takin kanssa käytettynä mittasuhteet eivät tule niinkään esille. Myöskään ne, jotka eivät Oulussa ole vierailleet, eivät välttämättä kokoa poliisisedän perusteella osaa hahmottaa. Siispä hieman osviittaa lisääviä fotopiktuureita.

IMG_4468 IMG_4471

Tätä huivia ei siis kietaista ylle kovinkaan nopeasti hujauttamalla, vaan asettelua se vaatii – ellei sitten halua, että keväällä noin kolme metriä huivista on kurassa, mudassa ja loskassa.

So, this post is about the Christmas presents I got. Bow ties are hand made treasures from UK. I really wasn’t waiting for ready-tied ones, but I got them. Well… One can not complain about gifts and presents! Then the scarf. It is knitted by my friend Anni, who decided to make it for me just because I was talking about a very long scarf – thanks for that. The scarf itself is 7 meters long and very warm if ”tied” very tight. Should one put the scarf quickly on, the length can be a bit tricky, but I don’t complain. The scarf is just perfect.

Adjöö

– Smucci