Cape!

Kas vain!

Kauan on mennyt siitä, kun viimeksi tänne rustasin. Oikeastaan minun piti kirjoittaa tänne syksyllä, mutta samana päivänä kissamme piti lopettaa. Asia jäi siis vain sivuun… Noh, aika herätällä tätä blogia kuitenkin henkiin.

Aikomukseni on viedä tätä blogia enemmän DIY-suuntaan tulevaisuudessa. Olen tässä tehnyt hieman tutkimusta, käynyt kurssejakin ja hankkinut tykötarpeita, jotta voisin alkaa työstää itse vaatteitani. Onhan se hyvä tapa – varsinkin jos omaan tyyliin ei tahdo löytää mieleistään vaatekappaletta kaupoista.

Tässä artikkelissa esittelen teille viittani, jonka nimesin tupakkaviitaksi. Minulla ei ehkä ole kunnon Hercule Poirot -tyylistä tupakkatakkia (smoking jacket), mutta viitta löytyy!

Smoking cape

Smoking cape

Olen aina pitänyt viitoista. Oikeastaan kävimme joskus kädenvääntöä ainejärjestösämme siitä hankkisimmeko haalarit – vai peräti viitat Turun yliopiston historioitsijoiden tapaan. Noh, haalarit voittivat, tosin…

Halusin käyttää skottiruutua, sillä se on kuviona varsin miellyttävä. Onhan ruutukuvio eloisa ja värikäs, mutta myös hyvin symmetrinen. Lisäksi ruuduilla kuten raidoillakin saa usein luotua persoonallisen vivahteen tyyliin kuin tyyliin.

Skottiruutuinen kangas oli varma ja helppo valinta, totta. Mutta vuorikangas tuotti päänvaivaa. Halusin kontrastia, joten päädyin punaiseen kankaaseen. Loppujen lopuksi ongelmia kuitenkin ilmeni. Käyttämäni kangas oli tekosamettia, polyesteria siis suomeksi. Vaikka tuntuma on melko aito, kankaan käyttäytyminen häiritsi. Tekosametti kun ei ole yhtä raskas ja jäykkä – päin vastoin! Kangas oli erittäin kevyttä, mutta materiaalinsa puolesta rullaantui erittäin herkästi. Testinä leikkasin lattialle irtopalasen, joka veti itsestään rullalle muutaman tunnin sisällä.

Kontrastia

Kontrastia

Noh, lopputulos onnistui kuitenkin hyvin. Myönnän harkinneeni myös napin lisäämistä viittaan, mutta luovuin ideasta. Jotta vuorikankaan voi kääntää näyttävästi etualalle esiin, ei viittaan voi luonnollisestikaan kiinnittää nappia, joka paistaisi rumasti vuoresta – ja kaiken lisäksi hankaloittaisi käänteen suunnittelua.

Mutta tuo punainen vuori… Siitä olen ylpeä. En siksi, että tein sen itse, vaan siksi, että se on punainen. Skottiruutu tuo mieleen luonnollisesti Skotlannin ja sitä kautta Iso-Britannian. Iso-Britanniasta minulle tulee mieleen luonnollisesti vaatteet, mutta tässä tapauksessa klassinen Crombie-takki punaisella vuorella. Se klassisuus. Upeaa. Ehdottomasti upeaa. Ja ajatonta!

Pidemmittä puheitta myönnän, että aion jatkaa samalla linjalla ja ommella skottiruudusta itselleni useamman vaatekappaleen. Housut, takki ja liivi ovat suunnitelmissa. Liiviin ja takkiin tulee luonnollisesti punainen vuori, housuista en ole vielä varma. Mutta olen täysin varma siitä, että tekosametti mitä luultavimmin väistyy vuorikankaan säilyessä kuitenkin punaisena myös tulevaisuudessa!

Rekvisiitta kertonee, miksi kysessä on tupakkaviitta

Rekvisiitta kertonee, miksi kysessä on tupakkaviitta

Ah, aivan! Miltei unohdin! Vesipiippu ja fetsi sopivat viitan kanssa kuin nakutettu, vaikka en tupakoikaan. Vaikutelma on silti taattu!

Adjöö!

Smucci

Mainokset

Smart Suit In Navy Blue

Vaateteollisuus on kumma asia. Yleensä muoti tulee ja menee. Joku suunnittelee maineikkaan vaatekappaleen, jota valmistetaan muuta ökyhintainen malli. Sen jälkeen tunnetut ja maineikkaat muotitalot valmistavat samalla kaavalla useampia, hieman halvempia joskin edelleen hinnakkaita malleja. Vihdoin ja viimein nämäkin kledjut löytävät tiensä halpavaatebrändejen luokse – ja alkuperäinen malli on kaiken kansan saatavilla. Koko kuvio hahmottuu varsin hyvin sillä, että maineikas Gucci on osa Kering-korporaatiota, joka tunnettiin aikaisemmin nimellä PPR. Sama korporaatio pitää hallussaan esimerkiksi Puma-merkin osake-enemmistöä.

Tarkoitukseni oli hieman valottaa tätä vaateteollisuuden logiikatonta logiikkaa. Hyvä esimerkki on smart coatini. Tämä melko uudenmallinen, kevennetty cover coat ei ole ollut markkinoilla kauaakaan. Smart coateja on toistaiseksi vielä melko vähän liikkeellä, suurin osa Briteissä. Takkia käytetään kuin pikkutakkia. Joka tapauksessa viime vuonna hankkimaani takkiin lanseerattiin tänä vuonna liivi. Noh, kun takkiin kerta on lanseerattu liivi, on kai hyvä hankkia samaa sarjaa olevat housutkin. Näin tulin keränneeksi sitten koko puvun.

Kirsikkana kakun päällä sain ilokseni – jälleen – huomata, että brittiläiset valmisvaatteet on mitoitettu minulle paremmin kuin tyypilliset pohjoismaiset. Kummallista. Totta tosiaan.

Smart Suit in Navy Blue

Smart Suit in Navy Blue

Koska kokosin asukokonaisuuden vasta jälkikäteen, parempi paljastaa se pala palalta. Riisuttuani siis aurinkolasit, ajattelin avata seuraavaksi takin!

IMG_0325

Niin. Kuten lupasin. Takki on auki. Sanottakoon vielä nopea sana näistä vaatteista kokonaisuutena. Takki on polyesterin, viskoosin sekä villan sekoitetta, liivi puolestaan polyesterin ja villan. Housut puolestaan ovat polyesterin ja viskoosin sekoitetta. Polyesterin ehdoton hyvä puoli on materiaalin edullisuus. Samalla kuitenkin on huomiotava, että kyseessä on… noh… muovi. Tämä tarkoittaa taasen sitä, että kangas ei niinkään hengitä. Toisaalta polyesteri on mainio materiaali vaatteissa, jos kokonaiskuvaa kasvatetaan esimerkiksi maailman muovijätteiden kierrättämisen tasolle. Lisäksi keinokuitu kehittyy jatkuvalla tahdilla. Olkoon – polyesteri ei ole suosikkini eikä muutoinkaan mörkö paitakankaita lukuunottamatta.

IMG_0336

Pari sanaa istuvuudesta ennen kuin tarkastelen sitä lähemmin. Kuten joku on ehkä huomannut, olen pitkä ja laiha. Kukkakeppi – kuten serkkuni minua joskus nimitti. Lisäksi koipeni ovat suhteellisen pitkät mutta selkäni lyhyt. Käteni taasen pitkät. Tämä puolestaan asettaa omat vaatimuksensa.

IMG_0337 IMG_0334

Tämä liivi on hankittu tiukalla mitalla. Käytännössä katsottuna otin riskin. Tiukka rinnanympärys ja siihen noin +5 senttiä. Sitten valitaan mahdollisimman slim- tai skinny-malli – ja toivotaan että selän pituus täsmää. Ja täsmäähän se! Vastaavaa liiviä en ole koskaan onnistunut hankkimaan Suomesta. Täällä paras liivimallista on mitä luultavammin Dresmannilla, mutta ketjussa ei ole ainuttakaan solakkaa liivmallia.

IMG_0338

Ja mitä tulee housuihin… Myönnän haparoineeni epävarmuuden rajoilla vaatetilausta tehdessäni. Erittäin kapean mallin housut olivat loppuneet, jolloin jouduin tyytymään vain hyvin kapeaan malliin. Tiesin että kapea (slim) olisi jo löysä. Kuitenkin, istuvuus on mukava ja siitä en tinkisi! On toki sanottava, että epävarmuutta luo lahkeen pituus. Hieman valmistajasta, mallista sekä materiaalista riippuen vyötärön kuuluuisi olla meikäläisen housuissa 30-32 tuumaa. Mitä joustamattomampi kangas sitä vähemmän tuumia. Vyötärön sijaan ongelma onkin yleensä pituus. Mikäli ostan housuni suomesta, en luota kuin farkkuihin. Ulkomailta taasen saa hyvällä mittataulukolla vaatteita, joissa lahkeet voi valita S, R tai L mitoituksella – siis short, regular tai long. Arvatkaapa huviksenne, minkä mitoituksen valitsin..!

IMG_0345

Ylläolevasta lähikuvasta voi ihailla liiviä hieman tarkemmin. Korkea ja jämäkkä napitus erottuu aina edukseen. Toki minun on myönnettävä, että sininen liivi aiheuttaa omia hankaluuksiaan muussa käytössä. Haluaisinkin vastaavanlaisen vielä mustana – sekä mustan vielä kuudella napilla.

Samaan vaatepakettiin tilasin myös kyseisen paidan. Tässä – rusetittomassa kuvassa – paljastuu yksi paidan hienousista; pidennetty kaulus. Pidennettyä kaulusta on nykyään hankala löytää. Tai no… Jos olisin tilannut Paul Smithin 100 punnan paidan ongelmaa ei olisi ollut. Mutta jos en tiedä paidan miellyttävyyttä päälläni, miksi tilaisin 100 punnan paidan? Niinpä niin. Paitakangas on kuitenkin 100% egyptiläistä puuvillaa. Paita hengittää hyvin ja kangas on jämäkkää. Lisäksi rusetti tai ohut kravatti sopii kaulukseen kuin nakutettu.

Smart suit in navy blue

Smart suit in navy blue

Mutta. Joku myönnän erään seikan. Tämä asu on vähän pelkistetty. Totta. Tämä asukokonaisuus kaipaisi vielä piristystä. Totta. Kurt Geigerit ovat hyvät kengät, mutta jotkin muut kengät saattaisivat olla vieläkin paremmat. Niinpä niin. Kun löydän sopivat, palaan jälleen tämän vaateparren pariin!

Adjöö!

– Smucci

Should I find myself having a holiday

Wikisanakirja määrittelee termin ’loma’ seuraavasti: ”pitkähkö yhtenäinen lepokausi uurastuksen vastapainona”. Loma voi kuulemma olla myös lakisääteinen. Lisäksi joku saattaa pitää omaa lomaa tai palkatonta lomaa. Niin…

Minä lomailin viimeksi kesällä 2010. Kesällä 2011 pänttäsin yo-kokeisiin, kesällä 2012 olin töissä. Kesän 2013 vietin myös töissä. Kesän 2014 – töissä. Nyt tämä kesä 2015 on mennyt myös töissä. Lisäksi jokainen syyslomankaltainen, pääsiäinen ja joulu on kulunut aina jonkin sortin opiskeluaskareen lomassa, että varsinaista ”lomaa” on ollut viikonlopun verran. Niin… Sen lisäksi että opiskelijat elävät köyhyysrajan alapuolella eikä koulutuksen tulevaisuus näytä nykytilanteen valossa muutenkaan ruusuiselta, olen tullut tulokseen, että seuraava lomani tulee olemaan joskus kolmen tai neljän vuoden kuluttua – mikäli en pala sitä ennen loppuun. Kyllä. Tämä oli sitten tarkoituksella poliittinen viittaus. Se jääköön tämän artikkelin ainoaksi.

Satuin kuitenkin jo herättelemään toivoa, että voisin pitää tänä vuonna viikon oikeaa lomaa ja lähteä paremman puoliskoni kanssa etelään. Meidän olisi pitänyt saada halpa asunto HOASilta, joka kuitenkin moukkamaisesti mokasi – tai siis ei osannut hoitaa työtään – minkä vuoksi halpa asunto sekä loma ovat todennäköisesti historiaa. Kurjaa kesää varten hankin kuitenkin jonkin verran kledjuja. Niitä olisi voinut käyttää lomalla. Noh… Esittelen nyt kuitenkin nämä lookit!

IMG_0764 IMG_0765

Haluan aloittaa tästä viininpunaisesta bleiseristä – tai siis pikkutakista… tai siis… vaateteollisuus ja sen terminologia. Pikkutakkihan tämä virallisesti on –  sekä noista shortseista. Takki on puuvillaa, todellakin siis viininpunainen. Uuden kokostandardimitoituksen myötä valmiskoko M istuu meikäläiselle yllättävän hyvin. Pahoittelen muuten ryppyjä – sitä se edellisiltainen juhliminen ystävien kesken teettää!

IMG_0777

Takissa on myös musta, leopardikuvioitu vuori. Lisäksi kauluksen napinlävessä on jonkinsortin muka-asuste, joka kuului hintaan.

IMG_0757 IMG_0761

 

Kun takin kanssa yhdistää tennarit, mustat shortsit – jotka matkivat kovin pätkäistyjä suoria housuja – yhdistelmä havaijipaidan sekä olkihatun kanssa on varsin mukiinmenevä. Mukavana bonuksena on pakko mainita, että pikkutakkiahan voi käyttää ympäri vuoden!

Erään kerran yliopiston atk-tiloista poistuessani kuulin kahden opiskelijatyttösen keskustelusta pienen pätkän. Toinen näistä oli nähnyt minut ja tuumasi ilmoittaa asiasta toiselle. Sitten nämä hämmästelivät jalkojani. Tai siis sääriäni. Olenhan varsinainen vemmelsääri pitkine koipineni… Sen tajusin näitä valokuvia katsellessani!

IMG_0766

Tämä kuva onkin aika korni. Tuo pahasti mieleeni kasarin. Älkää kysykö miksi – mutta joko ymmärrätte kaipuuni etelän lämpöön! Olen kalpea kuin kalma! Pointtina toki nuo farkkushortsit. Tehty risaisiksi – erittäin epädandyt – paremman puoliskoni valitsemat. Kuten myös t-paita. Niin… Niitä onkin nyt sitten peräti kolme kappaletta. Mikä vika kauluspaidassa ja tweedissä on kesällä? Kysyn vain!

Apinaa koijataan... tralalalalaa

Apinaa koijataan… tralalalalaa

Noh, tiukkuudestaan huolimatta temppuilu onnistuu edelleen. Lisäksi raidallinen takki tuo mukavaa kontrastia!

Jos joku teistä on ihmetellyt tämän artikkelin kansikuvaa, vastaus on pian käsillä. Ostin nimittäin myös toisen pikkutakin. Tai no… Tämä oli kylläkin aika raakatakki. Raakatakki on huono termi sinänsä, että takin olisi tarkoitus olla, mitä se on! Antakaapa kun selitän!

Vuori, vuori, missä on se vuori?

Vuori, vuori, missä on se vuori?

Tämä takki on tyystin vuoriton. Kangas on lisäksi hyvin venyvää, tuo osittain mieleen verryttelytakin – paitsi että kudos on hyvin harvaa ja läpikuultavaa. Niin saumat kuin taskut paistavat loistaen kuin Naantalin aurinko takin sisäpuolella! Eräs erikoispiirre tässä takissa on. Vuorin puuttuessa takki on melko ryhditön. Samalla venyvä kangas muokkaa takkia käytettäessä, mutta kangas ei rypisty.

IMG_0734

Toisaalta onkin kysyttävä, mikä on tämän takin etikettisäännös? Takissa ei myöskään ole venttiä, jolloin alimman napin sulkeminen ei periaatteessa muuta liiaksi istuvuutta – varsinkaan näin venyvän materiaalin kanssa. Toisaalta malli on selvästi pikkutakin, joten alin nappi auki on varmasti kaikille passeli tapa!

IMG_0740

Kummallista kyllä, kangas ei kiristä eikä kurista. Toki hihoissa voisi olla napolilainen leikkuu, sillä tämä laaja hihansuu on venyvässä kankaassa aina hieman ongelmallista.

IMG_0742

Mutta hellehattu sekä valkoiset tamineet yhdistettynä tähän takkiin luovat vallan mainion loma-asun! Lisäksi vuorittomuuden takia takkia voi pitää helteellä kuin helteellä, koska kangas hengittää hyvin!

Liekö minulla tässä muuta sanottavaa… Jos minulla olisi loma, käyttäisin ehdottomasti näitä tamineita. Sisso!

Some hats ’n’ tricks

Kesäkiireiltäkin on hyvä ehtiä kirjoittamaan muutama rivi silloin tai tällöin. Nyt ajattelin kirjoittaa muutaman rivin enemmän. Idea tähän postaukseen syntyi reilu viikko sitten, kun toimin lapsenvahtina. Ajankuluksi otinkin esiin osan hattukokoelmastani ja sitten luotiin hahmoa jos jonkinmoista.

Ne, jotka tätä blogia ovat seuranneet pidempään, tietävät sangen hyvin, etten käytä hattuja kovinkaan usein. Talvella suosin mieluiten korvaläppiä, jos jokin suoja on pakko ylleen pukea. Niinpä yhdistelenkin tässä artikkelissa hattujani eri asukokonaisuuksiin. Pääpaino hatuissa. Se siis olisi tarkoitus.

IMG_0710

This time it’s time to let my hats shine! Yes indeed! I got this idea when I had to do something fun and amusing when I was looking after my neighbours kid. So we used these hats to create different kinds of characters and after all… That’s quite a fantastic idea to create a looks – starting with a hat!

Onkin siis syytä aloittaa tämä villitys villin lännen tyyliin. Ensimmäisenä estradille astukoon lännentyyliin – stetson.

IMG_0726

Mainittakoon, että sain tämän hatun kokoelmiini noin vuosi sitten. Se löytyi kesätyöpaikkani hyllyköiden välistä. Kukaan ei tiedä, kuinka hattu sinne oikein päätyi. Vaikka hatun aitoutta onkin syytä epäillä, ei laadussa sinänsä ole valittamista. Hattu on kovaa, mokkamaisen pinnan omaavaa nahkaa. Koristeena kulkee erilaisia symmetrisiä kuvioita. Sitten se look…

It's a stetson.

It’s a stetson.

Hattu on melko… Silmiinpistävä. Noh, koska tyylini on mitä on eikä kesän vuoksi mukanani ollut pitkää ruskeaa mantteliani, tweed on viisain vaihtoehto. Harmaa paita sekä sininen rusetti mustien farkkujen kera.

I wear stetson now. Stetsons are cool.

I wear stetson now. Stetsons are cool.

Minähän suosin tunnetusti henkseleitä enkä vyötä. Niillä yksi kertainen asukokonaisuuskin saa helposti näköä. Mainittakoon myös stetsonin hyvä puoli, se todella suojaa auringolta!

I got this stetson about a year ago. Since that it has been a part of the very look combined with a bow tie, ankle boots and a tweed jacket. But to be precise I must admit, that stetsons might be cool also with very long and brown (or black) duster-like coats!

Toinen hattu on hyvin monikäyttöinen, ja panama-hattua yhdistelenkin usein eri asukokonaisuuksiin.

Panama hat

Panama hat

Niin. Ollakseni aivan rehellinen, en tiedä onko panama-termi juuri se oikea. Hattu muistuttaa pitkälti fedora, mutta on panamaiseen tapaan olkea ja siinä on musta nauha. Oikein mukava, kevyt ja letkeä sekä monikäyttöinen hellehattu kesäpäiviin.

IMG_0675 (1) IMG_0673 (1)

Kuten kuvista käy ilmi, on hattu korkeahko. Toisaalta korkea malli jättää pään ja hatun laen väliin hyvän määrän ilmaa, joka puolestaan eristää hyvin lämpöä. Samalla olki takaa kevyen rakenteen. Valitettavasti kevyen rakenteen vuoksi hattu päässä on parempi odottaa hellepäivän teeaikaa kuin polkea pyörällä uimarannalle. Muutoin päähine on pian tuulen viemää.

I suppose English people have more idea, what a Panama hat really is. So, this very light and cool strew hat is ideal to wear during the hot summer days. It’s also quite neutral and can be combined with nearly every look one can imagine – of course during summer only!

Fetsi… Fetsi… Fetsi!

IMG_0729

Fezzes are cool

Fetsi on hattu, jota käytän eniten. Halusinpa sitten nauttia kesäillasta terassilla tai juoda kupposen kuumaa talvipakkasilla kotona on tämä päähine aina päässäni. Symmetrinen muoto, loistava asuste – varsinainen erikoistehoste – sekä varsinainen jäänmurtaja ei jätä kylmäksi – kuvainnollisesti tietenkin! Fetsin etuna on ehdottomasti sen monikäyttöisyys. Päähinettä voi pitää moninaistenkin asukokonaisuuden kanssa tai sillä voi luoda eloa tylsiin yhdistelmiin.

This is my fez. Yeah, you did hear right. It’s a fez that is red. And  we all know that fezzes are always cool!

IMG_4048

Fedora lienee yleisin miesten hattumalleista. Jokainen on nähnyt tämän hatun. Aivan varmasti on. Fedora on erityisen tuttu kytköksistään mafiaan. Niinpä niin!

Fedora Venetsiasta

Fedora Venetsiasta

Tämän harmaan, kalanruotokuvioidun ja jäykästä ja laadukkaasta villasta valmistetun fedoran ostin muutama vuosi takaperin Venetsiasta. Se oli hyvin märkä, sateinen ja tulviva päivä. Juuri sellainen, jona haluaisinkin nauttia tuon suosikkikaupunkini vilskeestä – sekä noin 150 kiinalaisturistista hämmästelemässä arkkitehtuuria kertakäyttösadetakeissaan. Elämäni paras ostos. Maksoin päähineestä 20 euroa. Samaan aikaan sekä halpa että kallis!

IMG_0697 (1)

Hatun kanssa on hyvä käyttää jotain harmaata tai mustaa. Harmaata ei toki kannata käyttää liiaksi. Valkoinen paita sekä kirkkaanpunainen rusetti somasti kenossa on melko mukava kokonaisuus. Hattu istuu asuun hyvin.

IMG_0707

Olkoonkin, että hiukseni olisivat luonnollisesti kiharalla tai laitettuna riippuvana moppina, haluan etuhiuksien näkyvän hatun alta. Niinpä käytän hattua mieluiten aina hieman taaempana enkä väkisin päähän suoraksi iskotettuna niin, että hiukset tekevät kaikkensa päästäkseen valloilleen.

Ai niin! Taisinpa mainata siitä mafiastakin. Gangsteri en niinkään ole, mutta…

We all have seen these fedoras – especially in old gangster movies. I bought this one when I was in Venice in… 2011 I suppose! Anyway! It made of very hard and inflexible wool with a very nice herringbone decoration.

Are you fucking kidding' me? Fuck off to Lilyhammer!

Are you fucking kidding me? Fuck off to Lilyhammer!

Omistan myös toisen fedoran. Hyvin vanhan. Niin vanhan, että hatun tarkasta iästä minulla ei ole tietoa.

IMG_0713

Hattu on valmistettu ranskassa ja se on kuulunut papalleni. Useita vuosia. En edes tiedä, koska hattu on ostettu. Miksi ja mitä varten. Nyt pidän sitä tietynlaisena perhekalleutena. Silti. Siinä missä edellinen hattu sopii tylympiinkin asuihin, haluan kohdella tätä hieman kunnioittavammin.

IMG_0615 (1)

Aivan kuten venetsialaisenkin fedorani kanssa, tämäkin päähine saa keikkua hieman taaempana. Lupsakka rusetti, liivi sekä paita jonka hihoja on hieman kääritty, muistuttaa hyvin luultavasti 50-60 -luvun rakennusmiehen koti ja kylävaatteita ennen kuin valmisvaatteet ja surkea kansainvälinen mittataulukko tuli pilaamaan meidän karjalaisia geenejä omaavien pukeutumista.

I got this one – also a fedora – when my grandpa passed away a couple of years ago. It’s made of a bit softer material than the grey one. I have no idea about the correct age of the hat, but it’s made in France and that’s everything I need to know to create a look a la french countryside and movies from the fifties!

Hello there

Hello there

Asu kunnioittaa päähinettä myös toisella tavalla. Mieleeni hiipii lukuisia muisteloita ranskalaisista elokuvista, joissa 50-luvulla – ja vielä tänäpäivänäkin maaseudulla – ihmiset kulkevat jotakuinkin tähän malliin. Siististi mutta huolettomasti. Vaikka tämähän onkin vain talonpoikaislook.

Kuten kuvasta on saattanut päätellä, on vuorossa kuudennen ja siten viimeisen hatun esittely.

Silinteri

Silinteri

Vanha ja uskollinen silinteri. Oi kyllä. Hankin tämän ollessani yhdeksännellä luokalla. Tuolloin aloin olla jo kärryillä, minkälaisen tyylin haluaisin itselleni luoda, vaikka lapsuuden ja nuoruuden kotimaisemat eivät tätä mahdollistaneetkaan ennen opintoja Helsingissä. Niin. Muistan vielä kun muutama vuosi sitten tulin bleiseri, rusetti ja liivi ylläni viikonlopun viettoon aikeinani mennä kauppaan. Se tuijotuksen määrä parkkipaikalla. Noh… En sano enenpää!

Silinteri ansaitsee kuitenkin tässä tapauksessa hieman kunnioitusta. Valitsin tämän asun pitkän pohdinnan jälkeen.

IMG_0640

Niin. Valkoinen kauluspaita. Musta takki. Valkoinen taskuliina. Kyllä. Vaikka olen valittanut kaikista maailman kliseistä ja persoonallisuuden puutteesta, valitsin tumman puvun.

IMG_0634 (1)

Tyttöystäväni – joka kuvat otti – ensimmäinen kommentti oli, että housuthan istuvat. No tietenkin ne istuvat. Katsokaas. Olen sen verta niuho, että mikäli minun on pakko pukeutua pukuun, haluan sen olevan hyvä. Siksi vaatturi on saanut jättää puukuni kädenjälkensä. Sopivan tyköistuva, mutta ei stadilaismaisen tiukka. Mutta kuten sanoin. Puku on tylsä. Niinpä kävelykeppi, Kurt Geigerit sekä musta polka dot rusetti tuovat vaihtelua. Viimeisen silauksen tarjoaa silinteri. Persoonallisuus.

IMG_0641

Toki kävelykepillä saa aikaan myös sitä kuuluisaa dandyism’iä eli keikarimaisuutta. Totta tosiaan saakin.

This top hat is a perfect detail for a very boring, normal black suit. I mean. Black suits are boring! But with a black, polka dot bow tie, Kurt Geiger boots and a cane the look is a bit better, just a bit more personalised. And with the top hat – its quite a wearable one!

 

Niin. Kuten olen aina sanonut. David Suchet’n Hercule Poirot’n roolisuorituksella on ollut tyyliini suuri vaikutus. Poirot’n kautta kiinnyin dandymaiseen tyyliin, englantilaiseen elämänmenoon ulkomaalaisen silmin. Seitsemän vuotiaana – nähtyäni Poirot’n rusetin – olinkin jo varma, että tuota tyyliä haluaisin soveltaa. Vaikka tyylini koostuukin nyt enemmän klassisista elementeistä jopa viktoriaaniselta ajalta yhdistettynä nykyaikaisiin elementteihin kuten skinny fit farkkuihin, hyvät tavat ovat aina tärkeä. Myös silloin kun on aika sanoa näkemiin ja seuraavaan kertaan!

Hercule Poirot - style- Au revoir!

Hercule Poirot – style- Au revoir!

Au revoir!

Smucci

C3 Lint Remover

Tämä ei ole mainos.

Tiedättekös… Tai no ette itseasiassa välttämättä tiedä… Jos omistatte villaisia vaatteita, tiedätte! Nukka ja nyppy! Se pienen pieni pallero kankaassa – harmonia on pilalla. Nyt meni jo liian kryptiseksi… pahoitteluni!

Mutta tosiaan. Itse käytän paljon villaisia tai villaa sisältäviä vaatteita. Villalle (tai akryylia sisältäville vaatteille) käy kuitenkin erittäin helposti niin, että kankaan pinta nyppyyntyy ja nukkaantuu. Eritoten näin käy pesukoneessa, mutta myös ajan kanssa. Tietysti vaateharjalla prosessia voi hidastaa ja jonkin verran myös hoitaa, mutta nykyään on olemassa helpompiakin keinoja.

Jonkin aikaa sitten käyskentelin Jätkäsaaren Verkkokauppa.com’in myymälässä. Yläkerran puolella oli valtava läjä halpoja C3 Nypyn- ja nukan poistajia – uteliaisuuteni heräsi. Poistuin kaupasta, mutta muutama päivä myöhemmin tulin uudestaan. Katselin taas laitetta. Poistuin. Kolmannella kerralla päätin ostaa laitteen.

C3 nypyn- ja nukanpoistaja

C3 nypyn- ja nukanpoistaja

Laitteella oli hintaa vaivaiset 2,90 euroa, minkä vuoksi osasin olla hieman skeptinen. Myyhän sama liike esimerkiksi OBH Nordican nukanpoistajaa miltei kympillä. Suuria odotuksia minulla ei laitetta kohden ollut etukäteen, mutta vaatteeni tarvitsivat huoltoa, jolloin lyhytkin käyttöikä ei halpaan hintaan nähden pelottanut.

IMG_3563 IMG_3564

Laivastonsininen neuleeni nukkaantuu hyvin herkästi. Mikäli neuletta käyttää ilman takkia, nukka paistaa vääjäämättä läsnäolijoiden silmille. Siispä neuleeni vaati ensisijaisesti huoltoa. Eniten minua pelotti, kuinka kangas kestää pienet halpalaitteen terät.

Kun aloitin laitteen käytön, ajattelin koko vehkeen olevan täysi susi. Vaimea ääni jylläsi, mutta tuloksia ei näkynyt. Sitten hokasasin, että mitään ei saisi tehdä ilman silmälaseja. Olin jättänyt teräsuojuksen päälle. Noh, suojus irti ja hommiin. Laite surisi mukavan vaimeasti. Pyörivä liike osoittautui parhaaksi. Ja totta tosiaan. Noin minuutissa olin poistanut nukan koko neuletakistani! Katsokaapa tätä eroa!

IMG_3566 IMG_3567

Laitteessa on pieni säiliö, johon nukka kertyy. Läpinäkyvästä säiliöstä huomaa myös helposti, koska säiliö on täyttynyt.

IMG_3569 (1)

 

Vaikka laitteen terien ympärille jää uonnollisesti nukkaa, ei teho heikentynyt ainakaan mainittavasti. Toki laitteen mukana tulee vieläpä putsausharja. Harjalla ei tosin saa aivan hyvin ronkittua viimeisimpiä nukantähteitä terien ympäriltä – eivätkä harjakset ole itseasiassa kauhean kestävää sorttia.

IMG_3570

 

Mitäpä tästä veikeästä laitteesta pitäisi sanoa? C3 Lint remover (kuten lontooksi paketin kyljessä sanotaan) on ennen kaikkea kannattava ostos. Alle kolmen euron tuote tuo todella vastinetta rahalle. Nypynpoistajan ääni on vaimea, mikä kielii myös varovaisesta ja hellästä käyttöjäljestä. Laitteen suurin miinus on ehkäpä kuitenkin patterikäyttöisyys – paristot eivät tule mukana. ON toki aivan realistista sanoa, että akku nostaisi tuotteen hintaa. Olen vain skeptinen sen suhteen, kuinka usein paristoja saa olla vaihtamassa laitteen ikääntyessä. Noh – se on vain arvailun varassa, kokemus opettaa. Harjan malli sekä terien putsaaminen eivät osu aivan yksi yhteen, mistä on tiputettava pisteitä. Joka tapauksessa annan tälle tuotteelle arvosanaksi 4,5/5.

Itseasiassa laitteen käyttömukavuus, tehokkuus sekä hinta inspiroivat minua suuresti!

Joka tapauksessa nyt sitä kehtaa kulkea neuleen kanssa taas takki hulmuten!

IMG_3440

Brifly in English. This post was about the C3 lint remover that I bought few weeks ago. The machine is very small and cheap but also easy to use. Unfortunately batteries are not included. As you can see in the pictures, C3 cares your clothing and is very smooth in its moves. The only problem is cleaning the machine. Because there are 3 razors, one and small and poorly designed brush can not easily get to the dirt inside the shaving head. Anyway! When the price is only 2,90 € this is the best you can get!

Adjöö!

– Smucci!

Too Small

Postausta varten on harjoitettu katuvalokuvausta.

Tiedättekös… Vaikka minulla onkin oma tyylini, tiedän ja tunnen silti pukeutumissääntöjä ja koodeja. Huolimatta siitä, että käytän hyvinkin väljiä pikkutakkeja metsässä liikkuessani, pidän juhlissa aina tyköistuvaa pukua. Väljäkin vaate voi olla hyvä. Itseasiassa – Goethea siteeratakseni – vaatteiden kuuluisi roikkua ihmisten päällä eikä olla köyetttynä (vyötettynä) kiinni. Tämä väite on hyvä ohjenuora. Väljä ja reilukin vaate voi olla käyttäjänsä päällä ”cool”, mikäli vaate laskostuu nätisti eikä myttäänny käyttäjänsä päällä kasaksi. Ja mikäli nyt aivan faktoissa liikumme, kansainvälisten standardien mukaan suomalaisten housut ovat hyvin usein lyhyitä, koska perisuomalaisen perimän osana ovat pitkät jalat torsoon nähden. Näin ollen reilumpi koko on usein parempi vaihtoehto.

Eritoten – vääränlaista solmion solmua paitaansa nähden käyttävien uutisankkureiden lisäksi – minua ärsyttää kuitenkin eräs asia. Liian pieniä vaatteita käyttävät ihmiset. Koitin pitkään uskotella itselleni, että vaatturigeenini kummittelevat mielessäni, mutta kuluneen lukuvuoden aikana olen joutunut luopumaan itselleni valehtelemisesta. Liian pienellä vaatteella en nyt tarkoita esimerkiksi hihoistaan lyhyeksi jäävää vaatekappaletta. En – sillä vaateteollisuus on jalostanut nykyajan takkien hihoista ties minkä mittaisia. Minä puhun nyt muusta istuvuudesta, siitä, että vaate on liian napakka.

Olen hakenut mielessäni tälle selitystä. Tähän mennessä olen tullut tulokseen, että korostunut ulkonäön merkitys voi olla ilmiön taustalla. Liika seksismi sekä halu esitellä lihaksiaan ei mielestäni ole hyväksi vaatekoo’oille. Ymmärränhän minä, että jos rautaa nostaa monena päivänä viikossa, sitä on kiva esitellä itseään vaikka rannalla kaiken maailman neitokaisille ja saada näiltä ihailua. Sehän on ihmiskunnan historiassa ihan normaalia. Mielestäni ilmiö on vain karannut näiltä raiteilta. Minä olen laiha kuin heinäseiväs, mutta saan valituksia, sillä syön päivittäin pullaa. Nykyisin tietynlainen hyvien elämäntapojen fanatismi on tehnyt normaaliudesta jonkin asteen synnin.

Nyt olen puhunut liikaa, annan teille käytännön esimerkkejä.

IMG_3241

Aloitetaanpa tästä herrasta, jonka vaateparren bongasin kadulla. Kuten kuvasta näkyy, kyseessä on ihan tavallinen suomalainen mies. Takki istuu harteilta hyvin, se ei ole liian tiukka. Vyötäröltä näemme, että kyseinen henkilö ei ole kovin urheilullinen. Mutta. Katsokaapa halkiota. Halkio on auki ja harottaa kuin kalju keski-ikäisen miehen päälaella. Vaate on auttamatta liian pieni. Halkiosta kun ei kuuluisi näkyä takamusta. Pidän tätä esimerkkinä siitä, miten terveysfanatismin tuomat paineet ovat levinneet arkipäivään. Kyseinen herra tarvitsisi auttamatta kokoa isomman takin, mutta saattaisi näyttää isommassa vaatteessa lihavammalta, vaikka onkin normaalivartaloinen. Nykyajan makeisveroista sun muista päätellen, lihavuus ja isokokoisuus on jonkin sortin synti.

IMG_3325

Seuraavana esimerkkinä haluan käyttää tätä herraa. Ruumiinrakenteesta päätellen tämä mies nostaa rautaa ainakin joskus ja on halukas esittelemään tuloksia. Mistäkö tein päätelmän? Katsokaapa pikkutakkia. Ensinnäkin hartialinja on hitusen liian kapea. Mistäkö tiedän? Katsokaapa oikeanpuoleista kättä. Vaikka mies seisoo paikallaan ja käsi on ”rentona” on hartia silti kohollaan ja asento pullisteleva. Toisin sanoen takki hiertää kainaloista. Lisäksi takkia on kavennetettu liikaa. Vaikka ulkona tuulee, näkee kuvasta selvästi, miten halkio pilkottaa hitusen, vaikka olisikin laskostunut alas. Joko takkia on käsitellyt ammattiaan vihaava ompelusihminen tai sitten kyseinen henkilö ei ole halunnut ostaa uutta vaatetta, koska lihakset näkyvät paremmin tiukasta.

IMG_3149

Tämä kuva on mielenkiintoinen. Se ilmentää tyystin samaa ilmiötä kuin edellinen kuva – takkia on kavennettu liikaa, jolloin kaksoishalkio paistaa kunnolla. Hihoista päätellen henkilö ei kuitenkaan ole bodari, koska hihat  elävät vapaastija käsi laskeutuu rennosti. Vyötäröltä taasen huomaa liian tiukan kavennutuksen, koska kangas  rypistyy selkämyksestä. Koska jouduin leikkimään hieman katuvalokuvaajaa, en voinut ottaa kuvia edestä päin. Tästä syystä kerronkin, että kyseisessä takissa oli kaksi nappia, joista alimmainenkin oli napitettu kiinni. Pikkutakit kuitenkin kaavoitetaan siten, että alin nappi jää auki. Näin ollen liian tiukka kavennus takin malliin nähden tehtyyn etikettivirheeseen yhdistettynä pahentaa halkion irvistystä.

IMG_3293

Tämä kuva voi olla sinänsä eri asia. Katsokaas, siinä missä edelliset esittelemäni takit ovat olleet kovin klassisia, tämä on selvästi modernimman kehityksen tuotos. Näin ollen takki on saatettu tarkoituksella kaavoittaa siten, että halkio jää paljaaksi. Toisaalta napit olivat kiinni ja selkämyksen kovin tiukasti rypyttynyt kangas kielii päinvastaisesta. Halkio kuitenkin irvistää auttamatta liiaksi.

IMG_3289

Viimeiseksi esittelen kaksi takkia, jotka saivat minut surullisiksi. Kumpikin näistä on nimittäin hienoja. Itseasiassa fantastisia. Pidän pidemmistä takeista siksi, että jalkani ovat torsoon nähden juuri pidemmät, jolloin pitkä takki leikkaa linjaa mukavasti. Mutta katsokaapa kavennutuksia. Kumpikin takki on kavennettu epäonnistuneesti. Takamus näkyy. Takamus ei saa näkyä. Se on etikettivirhe eritoten näin klassisten vaateparsien kansa. Hyvä on halkio paistaa ilmeisesti sen vuoksi, että takamuksen olemassaoloe on haluttu korostaa. Sinänsä ymmärrettävää, mutta vaatii aika paljon sietämistä. Lisäksi hartiat. Vasemmanpuolinen henkilö on vienyt kättään vähän eteenpäin ja koukistanut, jolloin kangas jäykistyy ja piukentuu heti liiaksi. Vastaava ilmiö näkyy myös oikeanpuoleisen henkilön kohdalla oikean käden suhteen, joka heiluu vapaana taakse. Kokonaisuus on yksinkertaisesti liian pieni.

En minä itsekään tyystin synnitön aina ole.

IMG_3344

Artikkelikuvaa katsomalla näkyy, että takkini on tiukkuuden rajamailla. Toisaalta takissa ei ole halkiota joka voisi irvistää, ja napitettuna selkämys on suora ja siisti. Lisäksi asentoni on vinoutunut, mikä rypistää väärin pestyn (ostin takin käytettynä juuri siksi, että pesu oli vahingoittanut hieman kangasta ja hinta oli vain 3 euroa, mutta omiin käyttötarkoituksiini eli siis ryteiköissä rämpimiseen takki passaa hyvin) ja jäykän kankaan. Yhdessä asiassa tämä takki on myös erilainen tapaus kuin yllä esitetyt. Double-breasted -takkini on nimittäin unisex, minkä vuoksi sen leikkaus on auttamatta erilainen kuin miestentakeissa yleisesti.

Se, mitä haluan tällä postauksella sanoa, on yksinkertainen asia. Älkää pukeutuko liian pieniin vaatteisiin. Meillä kaikilla on ulkonäköpaineita näinä päivinä. Olen niin orjallinen tyylilleni, että minun on pakko sonnustautua siihen, vaikka olisi sunnuntai ja kaatosade enkä astuisi ulos jalallanikaan. Tänään tein puutarhatöitä tweedissä ja rusetti kaulassa. Vakuutan teille kuitenkin, että lihaksilla voi ehkä tehdä vakuutuksen muutamaan ihmiseen maailmassa. Mikäli te kuitenkin liikutte kansainvälisissä piireissä ja teette vaikkapa bisnestä, ei liian pieniä vaatteita katsota hyvällä. Tyköistuva ei tarkoita epämukavaa. Liian pieni vaate tarkoittaa epämukavuutta ja pingviini- tai gorillakävelyä kädet harallaan. Sellaisista ihmisistä huomautan jo tyttöystävälleni kadulla kävellessämme niin paljon, että saan kohta luultavasti kuulla kunniani!

Adjöö!

– Smucci

Insole outsole

Hauskaa toukokuuta kaikille. Olisikohan se hyvä tervehdys? Asiaan! Olen aikeissa ostaa toiset Dr. Martensin kengät hieman eri tarkoitukseen kuin nykyiset 1460-mallin jalkineeni ovat. Yksi asia minua kuitenkin on nyt vaivannut. Kun sitä tulee näin kevät ja lämmin – ehkä kesäkin on lämmin eikä juhannusaattona satele lunta ja räntää – niin paksuja sukkia ei tarvitse. Dr. Martensit ovat huippulaatuiset kengät, mutta niiden huippuudessa on se vika, että nahkainen sisäpohja mustaa sukat. Noh, mustissa sukissa tämä ei tietenkään näy, mutta sitten värillisissä…

Suomi on melko mukava maa. Iso ongelma on se, että täällä Martensit ovat melko harvinaisia. Yleisin malli, jota Suomesta saa, on juuri 1460, siitä seuraa luultavasti kiiltonahkainen naisten Pascal. Palataan tähän tuonnenpana.

Mikäli sisäpohja mustaa sukat, on helppo ratkaisu olemassa – pohjallinen. Ongelma on toki jälleen vain rakas Suomi, josta ei löydä ainuttakaan Dr. Martensin pohjallista – mikäli tiedätte paikan, kertokaa! Tämä postaus kertoo lähinnä pohjallisista – hieman Helsingin kenkäkaupoistakin.

Taannoin tiedustin tämän pohjallisongelmani. Pikainen googlettaminen kertoi, että Dr. Martensin omat pohjalliset saa 8 punnalla, 4,5 puntaa vielä päälle postituskuluja – yhteensä 12,5 puntaa. Euroissa tämä kaikki tekee siis tämän päivän kurssilla 17 euroa ja yhden sentin. Se on aika kallista. Niinpä suuntasin tuolloin katseeni Clas Ohlsoniin, josta pohjallisia sai hintaan 4,49 euroa. Ostin kaksi pakettia, koska eräät toiset kengät tarvitsivat uudet.

Noh…

IMG_3262  IMG_3263 IMG_3264

Pohjallinen ei luonnollisestikaan sopinut kunnolla Dr. Martensin lestiin. Lesti oli liian leveä ja pitkä. Toisin sanottuna liian leveä ja Clas Ohlsonin pohjallinen ei vastannut samaa kokoa kuin Martens, vaikka taulukon mukaan kylläkin. Unohdan aina silloin, kun en varsinaisia kenkäostoksia tee, että brittiläinen lesti on parempi omalle kintulleni. Liian kapea pohjallinen menisi vielä, mutta liian lyhyt ei. Toisten kenkien perusteella annan nyt kuitenkin arvion näistä alle viiden euron pohjallisista.

Plussaa on, että pohjallinen on halpa, hengittävä ja muotoutuu hyvin. Miinusta luonnollisesti tulee siitä, että kokotaulukko ei täsmää, ja että pohjallisen toinen puoli on lateksia. Niin – lateksia. Lateksille yliherkkänä on mukava huomata, miten hetkellinen pohjallisten asentaminen saa koko käden kutisemaan kyynärpäähän saakka. Sen voisi kirjoittaa hieman selvemmin pakettiin. Noh, Clas Ohlsonnin pohjallinen saa kuitenkin 3/5 pistettä. Jos et ole lateksiallerginen ja jalkasi on kooltaan pienempi kuin jalan mittainen, niin tämä pohjallinen on hyvä ostos.

Sitten päivän löytö!

Poikkesin jälleen Kenkämarskissa Helsingin keskustassa – sieltä olen omatkin Martensini vuosi sitten ostanut. Tiedustelin ensin kenkiä ja sitten tulin jälleen kysyneeksi pohjallisia. Ei Tohtorin omia, mutta erinomaiset vastaavalla lestillä.

IMG_3266

Pohjalliset ovat saksalaiset, Footcare Tacco -merkkiset, Player-mallia.

IMG_3250 IMG_3249 IMG_3251

Pohjallinen on hyvin muotoiltu, lesti on leveä ja jäykkä. Kokotaulukko on yhtä reilu kuin Dr. Martensin oma. Pohjallisen alaosa on jonkinsortin styroksinkaltaista ja päällinen puolestaan hyvin hengittävää, pehmeämpää materiaalia, joka imee hyvin kosteutta. Ulkoisestihan tämä pohjallinen ei ole riemuvoitto – mutta – tämän pohjallisen voi pestä.

Istuvuus

Istuvuus

Pahoitttelen, että kuva ei kerro kaikkea, sillä kenkää piti hieman venyttää valon vuoksi. Tacco kuitenkin istuu Martensiin hyvin. Se ei liiku eteen eikä taakse, on mukavan jämerä ja sopiva jalalle. Toisaalta valkoinen päällinen ei ole fiksu valinta, sillä se likaantuu hetkessä. Musta tai harmaa toimisi paremmin. Vaikka pohjallinen olikin hyvin tukeva, on miinusta annettava liiasta jäykkyydestä käsitellä – pelkäsin että pohjallinen taipuu poikki sitä paikalle asennellessani. Footcare Tacco:n Player saakin 4/5.

Sitten aivan lyhyesti kenkäkaupoista. Olen sitä mieltä, että Helsingissä on kaksi hyvää kenkäkauppaa. Toinen on juuri Kenkämarski, toinen Itiksen Dinsko. Myös kauppakeskus Kampin Dinsko ansaitsee erityishuomiota. Joka kerta Dinskossa asioidessani olen saanut hyvää palvelua ja hyvät kengät halvalla. Itiksessä palvelu on erinomaista, Kampin liikkeelle annettava kunniaa joustavuudesta; eräät kengät olivat kerran Dinskon nettikaupassa 30 euroa halvemmat kuin myymälässä, mutta sain ne nettikaupan hintaan.

Yhtä paljon en voi kehua saman konsernin Nilson Shoes -konseptia. Syksyllä asioin Mannerheimintiellä, Foorumin Nilson Shoesin myymälässä. Etsimme tyttöystävälleni Dr. Martensin Pascaleita mustana. Noh… Sillä hetkellä tuo kyseinen Nilson Shoes -myymälä oli koko kaupungin ainoa kauppa, jossa Pascalia oli. Väri tosin oli punainen. Tiedustelimme, onko mustaa tulossa. Vastaus oli kutakuinkin seuraavanlainen: ”Ei sitä oo tulossa, mut sitä on kyl tosi paljon kyselty. Et ehkä ens syksynä, kun ei sitä nyt kevääks tilattu.” — Suomeksi siis kysyntää on mutta tarjontaa ei haluta luoda. Sitten ihmetellään kun nettikauppa kukoistaa!

Viimeiseksi vielä Kenkämarski. Parasta kenkäkauppapalvelua koskaan koko Helsingissä. Myyjät tietävät ja tuntevat valikoiman ja tuotteet. Hinnat ovat nettikauppoihin nähden hieman korkeammat, mutta hyvästä palvelusta on ilo maksaa – eikä kyseessä ole ketjumyymälä. Tuotteita ei tuputeta, katsella saa rauhassa, mutta apua saa heti kysyttäessä. Lisäksi sieltä sai ainakin vuosi sitten kengät ostaessaan mukaansa kangaskassin muovipussin sijaan. Se on plussaa se! Ekolookija jyllää!

Dr. Martens 1460.

Dr. Martens 1460

Tällaista tällä kertaa!

Adjöö!

– Smucci

7 Meters Against Racism II & Object Collector’s Helsinki

Heti alkuun kerrottakoon, että tämä päivitys yhdistää kaksi täysin eri asiaa, mutta koska en pidä sirpaleisista artikkeleista, päätin yhdistää nämä kaksi.

Edellisellä kerralla kirjoittelin 7-metrisestä huivistani ja rasisminvastaisesta viikosta. Kokeilu oli mielenkiintoinen. En sinänsä sano sen olleen onnistunut. Katsokaas… Ajatukseni oli kerätä ihmisten katseita ja kommentteja tyyliin ”v*itun urpo”… Noh, katseita toki keräsin. Kommentit vain olivat päinvastaisia. Sen sijaan, että olisin kuullut takaani valittamista, kuulin hämmästyksekseni ”ihailuja”. En myöskään muista, milloin viimeksi olisin joutunut niin paljon flirttailun uhriksi.

Suomeksi sanottuna; tarkoitus oli olla erilainen ja sain kerättyä katseita puoleeni. Rasismin vastustaminen oli tavoite, mutta epäonnistuin siinä mielessä, että sain kehuja enkä haukkuja. Toisille jokapäiväinen vihapuhe on arkea. Se ei ole missään nimessä hyväksyttävää!

Alla viikon lookeja!

IMG_0055

Versio 2 Versio 2 Versio 2 IMG_2776

Myös koira-ystäväni otti osaa tempaukseen hieman lyhemmällä huivilla.

IMG_2782 (1)

Salaa mielessäni toivon, että ihmiset olisivat edes pienten päidensä sisällä miettineet, mikähän tuon huivin tarkoitus oli. On kuitenkin todettava, että jokaisen pitäisi joskus koettaa pukeutua viikon ajan oudosti. Se asettaa hieman perspektiiviä elämään!

Tässä vaiheessa lienee viisasta siirtyä toiseen aiheeseen. Tiedättekös… Pääkaupunkiseudulla hyvä asiakaspalvelu on ongelma – sitä ei tahdo olla. Yksi suurimmista syistä tähän lienee opiskelijoiden suuri määrä, sillä moni tekee työtä opintojensa ohella, muutaman tunnin viikossa. Kaupoissa on siis paljon työntekijöitä, joista osa työskentelee vain pari päivää viikossa. Aikaa paneutumiseen ei jää, jolloin palvelu sekä motivaatio työhön kärsivät.

Omien kokemusteni mukaan Vantaan Myyrmannin Dressmann tarjoaa loistavaa asiakaspalvelua. Hyvää asiakaspalvelua saa myös Object Collectors’in Aleksanterinkadun myymälästä. Se tuli tänään koettua. Itseasiassa palvelu oli niin loistavaa, että se oli suorastaan shokki ja järkytys. Noh, höpöttelin kaiken videolle kirjoittamisen sijaan.

Tällä kertaa ei siis muuta. Kesä lähenee, mikä tarkoittaa kesätöitä ja pakollisia vaatehankintoja, jotka on vuoden aikana jäänyt opiskelijabudjetin nimissä tekemättä. Sen voin luvata, että päivitysten tahti siis kasvaa Suomen suven myötä. Tosin ajattelin tässä nyt vielä kevään mittaa pari kertaa vielä ainakin kirjoittaa.

Adjöö!

–  Smucci

7 Meters Against Racism

Elämme nyt viikkoa numero 12. Se on tärkeä viikko se. Itseasiassa viikko kulminoituu eritoten 21. päivään. Tämä kyseinen päivä on YKn virallinen rasisminvastainen päivä. Nokkelimmat käsittävätkin, että elämme rasisminvastaista viikkoa.

Voi tuntua hullulta, että otan tyyliblogissani kantaa tällaiseen asiaan. Tyylini on kuitenkin vain ja ainoastaan kiinteä osa elämäntapaani. Opisklenhan minä opettajaksi ja käsittelen toisia kulttuureja elämässäni päivittäin. Siksi tämä viikko on minulle läheinen. On myös syytä muistaa, että tituleeraan itseni (alter) dandyksi. Arvostan siis käytöstapoja. Elämme vuotta 2015 ja meistä jokaisen tulisi osata käyttäytyä sen mukaisesti.

Osa lukijoista varmaankin muistaa, että sain joululahjaksi seitsenmetrisen huivin, joka ei siis ole aivan tavallisin vaatekappale – joskin eräs suosikeistani. Homman juju on siis seuraava; käytän kyseistä huivia tällä viikolla joka lookissa sään sen salliessa. Miksi? Huivi herättänee huomiota ja kääntää katseita. Minusta kuitenkin meistä jokaisella on oikeus olla juuri sellaisia kuin olemme, eikä kenenkään pitäisi joutua häpeämään erilaisuuttaan. Siksi lupaankin tämän viikon ajan olla tavallista erilaisempi ja kerätä huivilla huomiota pitkin poikin Helsinkiä ja muita maita mantuineen. Kokoan lopuksi jokaisen erilaisen lookin kuvineen tänne.

Maanantain lookin saatte tosin tässä ja nyt!

super long scarf Super long scarf 2

Komppasin huivia harmaalla paidalla ja tummalla rusetilla sekä liivillä, jotta tämä erittäin persoonallinen asuste sai tarpeeksi huomiota. Mustat pillifarkut sekä Bruno Bananin nilkkurit sopivat asuun kuin nakutettuina. Noh, ulkonahan paistoi aurinko, joten aurinkolasit silmille. Pihalle uskalsin laittaa ylleni myös harmaan nelinappisen double-breastedin (olen luovuttanut jo suomenkielisten nimien suhteen). Lätsä eksyi myös päähän, sillä kävin vastikää leikkuuttamassa hiukseni ja tunsin oloni hitusen orvoksi ilman hiuspehkoani. Mutta kas kummaa – minähän melkein hymyilen!

What: My super long scarf will be a part of every different look of this very week.

Why: Against racism. Remember UN’s International Day for the Elimination of Racial Discrimination.

Racism is only for retards – don’t be one of them.

Ennen kokoavaa päivitystä tulen postaamaan päivittäisen huivikuvan myös Instagramiin sekä twiittaamaan sen kaiken kansan tietoon vaikkapa häsäriä #7metersar käyttäen. Seitsenmetrinen huivi seitsenpäiväisen viikon jokaiseen lookiin syrjintää ja rasismia vastaan. Se on hyvä se!

Adjöö!

Smucci

Marks & Spencer Finland

Vaikka syksyllä ostinkin ison läjän uusia sukkia, kuluttavat pienet kivenmurikat kengissä sukat herkästi puhki. Siitä syystä päätinkin käydä ostamassa hieman lisää sukkia – vielä en tohdi paljain varpain tallustella pitkin Helsingin raitteja.

M&S:n sukkavalikoimalla on puolellaan kaksi erittäin suurta etua koko maassa. Ensinnäkin sukat ovat hyvin kokomitoitettuja, toiseksi niitä saa värillisinä ja kuvioituina.

Päivän saalis

Päivän saalis

Ostin siis aivan tavallisia, värillisiä sukkia. Myönnän, että kaupassa en näiden sukkien väreistä tiennyt mitään, sillä värilukijani ei toiminut hämärässä valaistuksessa – värisokean silmästä puhumattakaan.

IMG_4807

Mikä tekee M&S:n sukista sitten niin hyviä ja laadukkaita? Ensinnäkin hinta on melko halpa. Viisi paria maksoi vain 19,95. Hinnan lisäksi jo aikaisemmin mainitsemani kokomitoitus; sukat eivät ole one sizea, vaan parit on mitoitettu kattamaan aina kolme brittiläistä kokoa. Niin sukkien suu kuin koko jalkaterän osuus ovat paksummat kuin itse nilkka. Sukat myös hengittävät hyvin eivätkä myttäänny herkästi toisin kuin yhden koon sukkaset. Tärkeitä ominaisuuksia siis. Tämän lisäksi lukuisat eri väri- sekä kuviovaihtoehdot aivan tavallisiin mustiin ja valkoisiin myöten tekevät näistä sukista loistavat.

Minun olikin pakko pukea yksi pari heti jalkaani tavallisen urheilusukan tilalle. Tunne oli miellyttävä, lämmin eikä sukka puristanut liikaa. Loistavaa. Kerrassaan loistavaa.

IMG_4808

Noh, sitten onkin puhuttava vakavemmista asioista M&S:n suhteen juuri täällä Suomessa. Koska tekstiä tulisi hurumykke ilman kuvitusta, nauhoitin nopeasti pätkän liikkuvaa kuvaa. Videon alku käsittelee M&S:n sukkia, minkä jälkeen puhun eräästä erittäin vakavasta ongelmasta – hinnoittelusta – suomalaisen jälleenmyynnin suhteen. Loppupuolisko sisältää hieman enemmän merkistä peilailtuna tosin videon pääteemaan.

Niin… Pienten senttien suhteen ei niinkään väliä – paitsi vaatekokoja valikoitaessa!

Adjöö!

– Smucci