Vihdoin sain talvitakkini. Sellaisen, joka ylettää humanistillakin aivan nilkkoihin saakka. Pitää muten lämpöisenä merituulessa Helsingin katuja tallatessa. Se on hyvä se. Takista kuuluu kiitos Sonera X:n kampanjalle. Lisäksi on kiitettävä niin ystävääni Annia siitä, että hän uskollisesti levitti hakeustani eteenpäin kuin ystävääni Ollia, joka napsi tämän postauksen valokuvat. Kiitos.
Takki itsessään on, noh… ruskea ja pitkä. Kangas on 60% villaa, 40% viskoosia, vuoren ja päällykankaan välissä on tuulensuojakangas vielä erikseen. Kangas on myös hyvin raskasta, mutta tästä seikasta huolimatta myös hyvin, hyvin köykäisesti lainehtivaa. Ennen varsinaisia käytännön fotopiktuureja haluan esitellä muutaman teknisen seikän kuten vuoren ja halkion.
Räikeä vuori ja povitaskun pielinen antavat kivasti kontrastia
Vuori itsessään on kirkkaan sininen, povitaskujen piliset puolestaan kirkkaan oranssit. Muutoin hyvinkin tasaruskeaan takkiin nämä seikat tuovat kummasti eloa – kuin joulupukinpunainen (anteeksi värisokean termini) Crombie-takkiin. Vuoressa kulkee myös heikko kalanruotokuvio.
Takahalkio ylettyy selän puolelle saakka. Halkiota voi avata ja sulkea mielensä mukaan kätevästi napituksen avulla. Tästä on eritoten se hyöty, että se lisää takin käyttökuukausia – umpinainen selkämys mahdollistaisi vain talvikäytön, mutta näin takkia voi käyttää pitkälle kevääseen ja aloittaa aikaisin syksyllä, kun halkio lisää mukavuutta eikä savupiippu-efektiä pääse tapahtumaan.
Rintapielinen
Rintapielestä löytyy kolme nappia takin sulkemiseen sekä lisäksi yksi koriste nappi kummaltakin puolelta. Takin voi napittaa kummalta puolelta hyvänsä, joten kyseessä on unisex-malli. Kahden nappirivin etu on myös se, että kuljeskeltaessa napit auki, toinen puoli ei näytä vajaammalta kuin toinen.
Napit auki
Villasekoite takaa sen, että takki tulee nöyrtymään ajan kanssa. Näin ollen voikin helposti ennustaa, että tulevaisuudessa pieliset eivät nappit avoinna ole enää hyvin lähekkäin toisiaan, vaan ne tulevat taittumaan hieman taaemmas luoden avonaisemman vaikutelman.
Napit kiinni
Takki on kavennetettu siten, että se on alhaalta hieman leveämpi kuin ylhäältä. Tällätavoin vältytään tasapaksulta makkara-vaikutelmalta. Takissa on myös kaksi erittäin suurtta, mutta melko huomaammattomilta näyttävää taskua. Kaulus on myös mahdollista nostaa ylös, mikäli tuulinen keli ja kylmä viima niin vaativat.
Takaa päin napit suljettuina
Kun napit on napitettu ja kuva räpsästään selkäpuolelta, voi tyköistuvuuden nähdä hyvin. Samalla myös pitkä halkio erottuu edukseen. Yläselässä on myös omanlaisensa halkio, mikä lisää joustavuutta liikuskeltaessa. Tästä syystä takin saattoikin päällystakin tehtävästään huolimatta kavennuttaa erittäin istuvaksi.
Hieman eri kulmasta
Kuviin ilmestyi huivi pari fotoa sitten. Huivi on paitsi erittäin mukava varustus talvella luomaan lisälämpöä meikämandoliinin kaltaiselle, niin myös antamaan näköä yksiväriseen takkiin.
Räikeä vuori näkyy kauas
Vuori ja povitaskut erittuvat kauas hyvin – toivottavasti paremmin kuin irvistykseni. Samalla avonaiseksi levitettynä takin koko konkretisoituu paremmin.
Rio de Janeiro
Seuraavaksi hieman kuvia siitä, miten takki käyttäytyy eri asennoissa sekä miltä takki näyttää eri kuvakulmista.
Ay, ay , Captain
Kyseisillä skeittirampeilla olen ottanut kuvan miltei joka talvi. Viime talvena fotoa ei napattu allekirjoittaneen henkilökohtaisten kommervenkkien vuoksi.
Here is a very short English video brief about my new coat. The coat – as you can see – is very long, duster-like and made of wool blend. Well… I won’t bore you by explaining everything. You can watch the video and see all the pictures in this very article. If you have questions, I’ll do my best to answer them!
Kaikki hauska loppuu aikanaan – en tiedä miksi kirjoitin tuon. Nautin suuresti tämän artikkelin väsäämisestä, uskokaa pois. Nyt on kuitenkin aika jatkaa joulunpyhien tekemisiä; laittaa kohta sauna lämpeämään ja käydä happihyppelyllä raikkaassa ulkoilmassa. Seuraava postaus käsitteleekin joululahjojani.
Adjöö!
– Smucci
Smucci's Wardrobe 