Frock(ish) Coat

Palkintotakkini ollessa yhä kavennettavana samaan tapaan kuin ranskalainen raakamanttelini, joka alkaa olla näillä näkymin jo kypsä, päätin kirjoittaa yhden postauksen tässä välissä. Koska saan takit vasta 15. päivä joulukuuta käyttöön, olisi väli postausten välillä venynyt liian pitkäksi. Mutta ei se mitään, edetään hiljakseen. Hiljaa hyvvöö tulloo.

Jos joku muistaa päivitykseni tweed-takistani ja sen myötä kahdesta tavallisimmasta lookista, saattoi tämä joku samalla kiinnittää huomiota meikäläisen koipiin. Niin, jalkani kun mustissa pillifarkuissa ja tummissa nilkkureissa näyttävät naurettavan pitkiltä. Siksipä suosinkin smart coat’eja, jotka hillitsevät vaikutelmaa. Viikonloppuna tuli kuitenkin tehtyä varsinainen löyty, oka päätyi vaatekaappeihini tänään.

 

Kuten yläpuolella killuvista kuvista käy ilmi, on takki tummansininen ja sangen pitkä. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu nappi auki, oikea puolestaan nappi kiinni. Kun kuvia tarkastelee lähemmin, huomaa halkion kuitenkin olevan melko lyhyt. Koska halkio ei yletä selkään saakka, ei takista voi käyttää varsinaisesti nimitystä frock, vaikka muita samankaltaisia piirteitä onkin.

 

Takin tarkasteleminen edestä kuitenkin valottaa asiaa hieman lisää. Ensinnäkin takissa on vain kaksi nappia läpineen, mikä ei ole yleinen piirre smart coat’eille, jotka sisältävät yleensä kolme nappia. Lisäksi kauluksessa on myös yksi napinläpi, jonka saa auki helposti ratkomalla. Taskuja on kaksi kappaletta sivuilla sekä tietenkin rintatasku.

Sisäpuolelta löytyy kaksi povitaskua. Vuori on musta ja sitä kiertää melko paistava, valkoinen ommel. Hauskana yksityiskohtana on vuoren tekemä koukkaus povitaskujen kohdalla.

Takki on kevyt, villan ja polyesterin sekoitetta – pitää siis olla varovainen kynttilöiden kanssa. Kankaasta löytyy perinteinen kalanruotomainen kuvio.

Juuri takin kevyt olemus, kaksi nappia ja napinläpi sekä pituus tekevät takista juuri enemmän frock’in kuin smart coat’in. Puhdaslinjainen frock tämä ei siltikään ole. Takahalkion pitäisi todellakin ylettyä selkään saakka ja lopuksi tehdä täyskäännös vasemmalle – näin esimerkiksi. Nappeja ei välttämättä tarvittaisi lainkaan – tai niitä olisi kummallakin puolella – ja ne olisi korvattavissa jo pelkillä napinläveillä.

Fezzes are cool!

Ostin muutamia päiviä takaperin myös fetsin. Punainen päähine sopii takkiin hyvin, joten takkiin voisi tuoda lisänäköä esimerkiksi punaisella taskuliinalla. Kuitenkin – ostaessani takkia vastaan tuli pieniä ongelmia. Ensinnäkään en oleta, että kukaan teistä on tähän mennessä osannut ajatella takin maksaneen nelisenkymmentä euroa. En myöskään oleta, että kukaan on tajunnut ajatella takin olevan henkkamaukasta, kyllä – H&M:n takki. Sitten niihin ongelmiin…

Ensinnäkin takkien koot olivat hyvin epätasalaatuisia. Viime perjantaina sovitin yhtä takkia, joka oli kuitenkin tiukempi ja hihat hitusen lyhyemmät. Tänään sovittaessani uudelleen samaa takkia – mutta eri kokoa – huomasin yllätyksekseni hihojen pituuden olevan hyvä, mutta takki ei ollut niin napakka kuin edellinen. Noh, kevyt kangas laskostuu hyvin, joten sillä ei ole niin suurta merkitystä. Toinen ongelma oli ”mielenkiintoinen hinnoittelupolitiikka”. Sama takki maksaa Tampereella nimittäin kahdeksankymmentä euroa, Helsingissä neljäkymmentä kuten aikaisemmin mainitsin. Jos kyseessä on ketju, oletan, että saman tuotteen saa kaikkialta samaan hintaan.

Pakko myöntää ylipäätään, että H&M:n toiminta Suomessa on vähintäänkin erikoista. Ei sillä, että kyseistä liikettä usein käyttäisin – en tahdo löytää sieltä tyylilleni sopivia kuteita. Noh, sitten kun näitä kledjuja löytyy, niitä saa usein etsiä kissojen ja koirien kanssa. Tämän takin ”oikean” koon perässä tuli juostua perjantaina läpi useampikin liike tuloksetta. Myöskään verkkokauppa ei tuntenut kyseistä tuotetta. Sehän olisi ollut liian yksinkertaista. Lisäksi olen etsinyt erästä H&M:n bleiseriä jo pitkään, sillä se muistuttaa tweediäni, mutta on kevyempi. Noh… Kyseistä bleiseriä myytiin kyllä Briteissä jo noin vuosi sitten. Nyt sama palttoo on ilmestynyt Suomen verkkokauppaan naurettavaan ylihintaan. Olisi siis mukavaa, mikäli edes naapurimaastamme Ruotsista kotoisin oleva puoti ei pitäisi Suomea vain jämävaatteiden kaatopaikkana, jonne viedään lopuksi kaikki varastoylijäämät… Positiivista oli sentään tänään saamani erinomainen palvelu kassalla. Myyjät harrastavat liian vähän small talk’ia – tai tietävät tämänkaltaisten vaatekappaleiden olevan tarkoitettu enemmänkin sisäkäyttöön.

Kaikesta nurinasta huolimatta on todettava, että hinta-laatu suhteeltaan takki on erinomainen. Olin jo vakavissani harkinnut melko kalliin frock’in tilaamista ulkomailta, mutta tämä lykkää päätöstäni sen suhteen ainakin hetken verran. Kerrankin löysin Suomesta persoonalleni ja tyyliilleni sopivan vaatekappaleen halvalla.

 

So, now it’s time for the English summa summarum. I bought this coat in H&M, what is quite rare, because I hardly never can find clothes of my style from H&M collections. The coat itself is not a pure smart coat but neither a frock coat. So, the long lining, two buttons and a button hole in a lapel, pockets and the light fabric the coat is made of are making the coat more frockish than smart coatish. Well… about the fabric… The fabric is about 50 % wool and 50 % polyester like most of all clothes in H&M collections. Still… I was up to buy an authentic frock, but now I’m not so sure about that. The coat is light and it suits quite nicely so for now – I suppose – this coat will do fine.

– Smucci

Some coats & scarves

Tätä manttelia isoisän isä jo kantoi, ja minulle sen perinnöksi isäni antoi. Se on harmaa hajuton, ylettyy maahan asti, se on liian kylmä talvella ja kesällä se hiostaa. Näin laulaa Markus Bäckman kappaleessa Koska ne huomaa, joka löytyy muuten Spotify’sta. Suosittelen kuuntelemaan. Kyseinen ääninäyttelijä ja ohjaaja tekee muutoinkin aika mukavaa musiikkia. Kuten laulunpätkästä saattoi päätellä, esittelen teille aluksi harmaan takkini. Kyseinen villakankainen takki on muutaman vuoden vanha, Selectedin mallistoa. Kangas on paksua ja raskasta – takki painaa yksin miltei kolminkertaisesti verrattuna laivastonsiniseen smart coatiini. Tästä samaisesta syystä takki on myös erittäin lämmin. Villakankaalla on kuitenkin paha tapa venyä. Venyminen – kuten kutistuminenkin – ovat vaatteiden kohdalla melko yleisiä ilmiöitä. Erityisen hankalaksi kumpikin ilmiö tulee, mikäli ihmisruumiin massa muuttuu eli suomeksi sanottuna läskiä joko kertyy tai lähtee.

 

Kuten kuvista näkee, takki todella on muhkea. Siispä voi vain kuvitella, miten typerältä perunasäkiltä tällainen voi liian isona näyttää. Sekä edellisissä, että tulevissa kuvissa takki on viettänyt jo laatuaikaa ompelijan kanssa. Mitoitin takin siten, että saan sen alle mahtumaan hyvin bleiserin ja tarvittaessa myös liivinkin.

   

Kaiken kaikkiaan edessä on viisi nappia, mutta kun niistä sulkee vain kolme, rusetti näkyy hyvin! Taskuja on neljä. Kaksi tavaroille (yleensä taskuihin kertyy mitä kummallisimpia tavaroita – tälläkin hetkellä erään takkini taskussa on ongenkohoja, tulitikkuja, taskulamppu, rullamitta, aurinkolasit, muistivihko – mutta en jatka listaa nyt enempää) sekä toiset kaksi taskua käsien lämmittelemiseksi. Takin halkiossa on nappi, joten haluttaessa halkion saa vaivatta auki. Takki on ehdottomasti mukavampi tyköistuvana, vaikka paksuhko ja melko pitkäliepeinen liivi saikin helman pullottamaan hieman hullunkurisesti.

Mutta! Huivi on tärkeä osa minua aina vilpoisella kelillä. Mitä pidempi huivi, sitä iloisempi olen. Kai se liittyy pituuteen; kun on itsekin hujoppi, haluaa myös kaikkea pitkänsorttista ylleen.

Huiviin on käytetty 7 veljeksen lankaa.

Toisaalta… Joskus tuli tehtyä imitaatiokeikkojakin kaiken maailman kissanristiäisiin. Jostain syystä minulla on aina tarve piristää ihmisiä ja saada pimeinä vuodenaikoina suut mutrulta hymyyn. Seuraavanlainen yhdistelmä voisikin olla siihen sopiva!

Peek-a-boo!

Isänpäivä-viikonloppuna takkini oli kuitenkin vielä ompelijalla. Siispä pitikin turvautua trenssikankaiseen, tummansiniseen, duffelinnappiseen ”purjetakkiini”. Tässä kohtaa haluan kiittää tyttöystävääni, joka ystävällisesti kuvasi ”hitusen” parempia kuvia kuin edelliset. Kiitos 🙂

 

Takin kangas on erittäin vahvaa, joten takki pitää erittäin hyvin tuulta. Olen käyttänyt tätä takkia myös kaatosateessa. Kangas voi hieman kostua, mutta en ole koskaan saanut sitä läpimäräksi. Yllättäen se siis myös kuivuu nopeasti! Erityisesti napit piristävät takin ulkoasua. Koska kangas on paksua ja jäykkää, on takin hyvä olla sopivan väljä. Syksyllä 2013, kun H&M myi kyseistä takkia, näin aivan liian monta liian tyköistuvaa tyksilöä. Kun kangas on vahvaa ja takki liian tiukka, tulee herkästi liian kuuma – mutta takkia käytettäessä liian moni mies käveli kuin pingviini tai gorilla, koska joustavuutta ei juuri ole.

Koska minulla sattuu olemaan pitkiä huiveja useampi kappale, en säilytä kaikkia samassa paikassa, vaan olen ripotellut niitä sinne sun tänne, missä aikaani nyt satun viettämään. Tästä syystä tuona lumisena viikonloppuna, joka muistutti ideaalia joulukorttimaisemaa, käytössäni oli ensimmäinen pitkä huivini. Huivi on kudottu myös 7 veljestä käyttäen, väriltään puna-keltainen. Sain huivin mummoltani muistaakseni alkutalvesta 2008. Puna-keltainen väritys viittaa silloiseen espanjanopettelemiskauteeni. Pituudeltaan tämä huivi on tosin vain kolmisen metriä.

Now it is time for a short, English briefing. The first, grey, woollen coat is made by Selected. The coat is really thick and heavy but that’s why it is very warm too. There are five buttons, but should I wear a bow tie, I button up only three of them. There are also four pockets; two of them for stuff like gloves and pens etc. and two for warming up hands when one is feeling cold. I took the coat to a tailor and now it is fitting perfectly; I can wear a thick blazer or a not-so-thick blazer and a waistcoat at the same time.

The second coat with duffel-like buttons is made by H&M. I bought it about a year ago and I must confess, that it’s been surprisingly good! The fabric is very thick trench, so the coat protects not only from wind but also high humidity and water.

But then the scarves I have. I really love extra-long scarves. I have few of them in different kind of colours. My grandmother knitted them for me. I got the red-yellow one in 2008. It’s about three meters long and very thick and warm. The blue-green one is about one meter longer and knitted of the same string than previous one.

Nyt kun on rustattu muutama lause myös lontooksi, niin voin hyvillä mielin kertoa, että seuraava päivitykseni tulee koskemaan myös takkeja. En tosin ole aivan varma, ennätänkö viedä toisen niistä ompelijalle kuinka nopeasti. Seuraava postaus tuleekin hieman harkitussa aikataulussa. Jos toisen takin saaminen sopivaksi vie liian kauan aikaa, teen jo valmiista yksilöstä oman postauksensa. Näin loppuun on myös hyvä pahoitella tämän päivityksen surkeaa kielellistä ja kieliopillista laatua, mutta olen viime aikoina lukenut turhan monta tieteellistä artikkelia, jotta luovuus säilyisi aivan iltaan saakka!

Adjöö!

– Smucci