Insole outsole

Hauskaa toukokuuta kaikille. Olisikohan se hyvä tervehdys? Asiaan! Olen aikeissa ostaa toiset Dr. Martensin kengät hieman eri tarkoitukseen kuin nykyiset 1460-mallin jalkineeni ovat. Yksi asia minua kuitenkin on nyt vaivannut. Kun sitä tulee näin kevät ja lämmin – ehkä kesäkin on lämmin eikä juhannusaattona satele lunta ja räntää – niin paksuja sukkia ei tarvitse. Dr. Martensit ovat huippulaatuiset kengät, mutta niiden huippuudessa on se vika, että nahkainen sisäpohja mustaa sukat. Noh, mustissa sukissa tämä ei tietenkään näy, mutta sitten värillisissä…

Suomi on melko mukava maa. Iso ongelma on se, että täällä Martensit ovat melko harvinaisia. Yleisin malli, jota Suomesta saa, on juuri 1460, siitä seuraa luultavasti kiiltonahkainen naisten Pascal. Palataan tähän tuonnenpana.

Mikäli sisäpohja mustaa sukat, on helppo ratkaisu olemassa – pohjallinen. Ongelma on toki jälleen vain rakas Suomi, josta ei löydä ainuttakaan Dr. Martensin pohjallista – mikäli tiedätte paikan, kertokaa! Tämä postaus kertoo lähinnä pohjallisista – hieman Helsingin kenkäkaupoistakin.

Taannoin tiedustin tämän pohjallisongelmani. Pikainen googlettaminen kertoi, että Dr. Martensin omat pohjalliset saa 8 punnalla, 4,5 puntaa vielä päälle postituskuluja – yhteensä 12,5 puntaa. Euroissa tämä kaikki tekee siis tämän päivän kurssilla 17 euroa ja yhden sentin. Se on aika kallista. Niinpä suuntasin tuolloin katseeni Clas Ohlsoniin, josta pohjallisia sai hintaan 4,49 euroa. Ostin kaksi pakettia, koska eräät toiset kengät tarvitsivat uudet.

Noh…

   

Pohjallinen ei luonnollisestikaan sopinut kunnolla Dr. Martensin lestiin. Lesti oli liian leveä ja pitkä. Toisin sanottuna liian leveä ja Clas Ohlsonin pohjallinen ei vastannut samaa kokoa kuin Martens, vaikka taulukon mukaan kylläkin. Unohdan aina silloin, kun en varsinaisia kenkäostoksia tee, että brittiläinen lesti on parempi omalle kintulleni. Liian kapea pohjallinen menisi vielä, mutta liian lyhyt ei. Toisten kenkien perusteella annan nyt kuitenkin arvion näistä alle viiden euron pohjallisista.

Plussaa on, että pohjallinen on halpa, hengittävä ja muotoutuu hyvin. Miinusta luonnollisesti tulee siitä, että kokotaulukko ei täsmää, ja että pohjallisen toinen puoli on lateksia. Niin – lateksia. Lateksille yliherkkänä on mukava huomata, miten hetkellinen pohjallisten asentaminen saa koko käden kutisemaan kyynärpäähän saakka. Sen voisi kirjoittaa hieman selvemmin pakettiin. Noh, Clas Ohlsonnin pohjallinen saa kuitenkin 3/5 pistettä. Jos et ole lateksiallerginen ja jalkasi on kooltaan pienempi kuin jalan mittainen, niin tämä pohjallinen on hyvä ostos.

Sitten päivän löytö!

Poikkesin jälleen Kenkämarskissa Helsingin keskustassa – sieltä olen omatkin Martensini vuosi sitten ostanut. Tiedustelin ensin kenkiä ja sitten tulin jälleen kysyneeksi pohjallisia. Ei Tohtorin omia, mutta erinomaiset vastaavalla lestillä.

Pohjalliset ovat saksalaiset, Footcare Tacco -merkkiset, Player-mallia.

  

Pohjallinen on hyvin muotoiltu, lesti on leveä ja jäykkä. Kokotaulukko on yhtä reilu kuin Dr. Martensin oma. Pohjallisen alaosa on jonkinsortin styroksinkaltaista ja päällinen puolestaan hyvin hengittävää, pehmeämpää materiaalia, joka imee hyvin kosteutta. Ulkoisestihan tämä pohjallinen ei ole riemuvoitto – mutta – tämän pohjallisen voi pestä.

Istuvuus

Pahoitttelen, että kuva ei kerro kaikkea, sillä kenkää piti hieman venyttää valon vuoksi. Tacco kuitenkin istuu Martensiin hyvin. Se ei liiku eteen eikä taakse, on mukavan jämerä ja sopiva jalalle. Toisaalta valkoinen päällinen ei ole fiksu valinta, sillä se likaantuu hetkessä. Musta tai harmaa toimisi paremmin. Vaikka pohjallinen olikin hyvin tukeva, on miinusta annettava liiasta jäykkyydestä käsitellä – pelkäsin että pohjallinen taipuu poikki sitä paikalle asennellessani. Footcare Tacco:n Player saakin 4/5.

Sitten aivan lyhyesti kenkäkaupoista. Olen sitä mieltä, että Helsingissä on kaksi hyvää kenkäkauppaa. Toinen on juuri Kenkämarski, toinen Itiksen Dinsko. Myös kauppakeskus Kampin Dinsko ansaitsee erityishuomiota. Joka kerta Dinskossa asioidessani olen saanut hyvää palvelua ja hyvät kengät halvalla. Itiksessä palvelu on erinomaista, Kampin liikkeelle annettava kunniaa joustavuudesta; eräät kengät olivat kerran Dinskon nettikaupassa 30 euroa halvemmat kuin myymälässä, mutta sain ne nettikaupan hintaan.

Yhtä paljon en voi kehua saman konsernin Nilson Shoes -konseptia. Syksyllä asioin Mannerheimintiellä, Foorumin Nilson Shoesin myymälässä. Etsimme tyttöystävälleni Dr. Martensin Pascaleita mustana. Noh… Sillä hetkellä tuo kyseinen Nilson Shoes -myymälä oli koko kaupungin ainoa kauppa, jossa Pascalia oli. Väri tosin oli punainen. Tiedustelimme, onko mustaa tulossa. Vastaus oli kutakuinkin seuraavanlainen: ”Ei sitä oo tulossa, mut sitä on kyl tosi paljon kyselty. Et ehkä ens syksynä, kun ei sitä nyt kevääks tilattu.” — Suomeksi siis kysyntää on mutta tarjontaa ei haluta luoda. Sitten ihmetellään kun nettikauppa kukoistaa!

Viimeiseksi vielä Kenkämarski. Parasta kenkäkauppapalvelua koskaan koko Helsingissä. Myyjät tietävät ja tuntevat valikoiman ja tuotteet. Hinnat ovat nettikauppoihin nähden hieman korkeammat, mutta hyvästä palvelusta on ilo maksaa – eikä kyseessä ole ketjumyymälä. Tuotteita ei tuputeta, katsella saa rauhassa, mutta apua saa heti kysyttäessä. Lisäksi sieltä sai ainakin vuosi sitten kengät ostaessaan mukaansa kangaskassin muovipussin sijaan. Se on plussaa se! Ekolookija jyllää!

Dr. Martens 1460

Tällaista tällä kertaa!

Adjöö!

– Smucci

Classic Combined Dr. Martens

Metatekstinä todettakoon, että tässä artikkelissa ilmenee tekninen – tai tuonpuoleinen – vika, jonka johdosta kuvat näyttävät hyvin pieniltä. Klikkaamalla niitä saa kuitenkin suuremmiksi ja hyvälaatuisiksi. Click pictures to get bigger ones and better quality. 

Tunnen järkyttävän huonosti vaatteiden suomalaisia nimiä. Koitin vältellä tätä ongelmaa pitkään puhumalla ranskalaisesta raakamanttelista, mutta raaka on nyt kypsä. Näin ollen voisinkin todeta, että kyseessä on mac coat – pitäisiköhän se suomentaa sitten trenssiksi vaiko poplariksi vai ehkäpä trenssipoplariksi.

Takin tausta on kuitenkin se, että kaipailin jotakin pidempihelmaista. Sattumalta spottasin kymmenisen euroa kustantavan raakamanttelin Varustelekasta, jonka tilasin. Termi raakamantteli viittaa siis siihen, että hihat ja helmat olivat viimeistelemättömät ja mitoitusta ei ollut. Merkiltään takki oli Leo Nmorin Nimes vuodelta 2007. Ei siis muuta kuin takki ompelijalle kypsytettäväksi.

Takki on sangen kevyt eikä siinä ole paksua vuorta. Nappeja löytyy neljä kappaletta, jotka jäävät piiloon. Viides – ja yli nappi – jää mac-takille tyypilliseen tapaan esille.

Takki on hyvin klassisen oloinen,  kiinninapitettuna rehellisesti sanottuna hieman tylsähkö edestä päin katsottuna. Olkapäitä sensijaan koristavat poletit, jotka antavat vähän lisänäköä.  Takkiin on myös lisätty ohuet olkatoppaukset ryhdittämään sen rakennetta.

Jotta takki ei kuitenkaan tuntuisi liian klassiselta, voi linjaa rikkoa hieman muilla vaatekappaleilla revitellen. Siksi ruutukuvioitu liivi, raidallinen kauluspaita ja kuvioitu kravatti ovat hyviä vaihtoehtoja personalisoinnissa.

Oranssiraitainen paita ja kuvioitu, räikeähkö kravatti tuovat lisänäköä

Takin selkämys puolestaan on etumusta rikkaampi. Takana kulkee melko pitkä umpinainen halkio sekä lapojen välissä toinen mokoma liikkumavaraa luomaan. Näin ollen hartiat voivat heilua huolettomammin vaikka takki onkin hyvin tyköistuva. Lisäksi kaksoisventin etu on se, että ilma läpäisee kankaan paremmin eikä liikkeessä tule liian kuuma.

Kiinni

Auki

Jos  joku ihmettelee luontomiljöötä, on vastauksena  räntä,  vesisade ja kosteus. Testasin samalla takin  vedenpitävyyttä. Ohuesta kankaasta ja materiaalista huolimatta,  hylkii takki  mukavasti vettä eikä päästä kosteuttakaan läpi. Neroja nuo fransmannit! Ja no… eiköhän sitä neroutta ole hyväkin olla tämänlaisen takin suhteen.

Noh,  koko takki ei aivan samaa materiaalia  ole.  Hihansuuhun on lisätty ompelijalla mukava kaistale mokkanahkaa tuomaan hieman  näköä. Nahka myös ryhdittää hihaa, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Mokkanahkaa lisättynä hihan suuhun

Mitäpä muuta lookiin? Dr. Martens -bootsit ovat ehdottomasti yhdet suosikeistani. Niillä luo myös kivaa ”kapinahenkeä” liian perinteisen takin luomaan vaikutelmaan. Loppu on kaiketi asenteesta ja mielikuvituksesta kiiinni.

In the end stands the truth. Something in English. I finally got my tailored mac coat. The coat itself is a classic one, a bit boring but very useful especially when wearing blazers. This mac coat is a very good choice because it is wind, humidity and ”water” resistant. So you won’t get wet easily – well if you remember to take your umbrella with! Combined with Dr. Martens 1460 boots the outfit gets a nice touch of rebel-ish character.

Adjöö!

– Smucci

Polishing Shoes

Kalossit kirkkaaksi? Totta maar! Mikäli populalla on tapana käyttää nahkaisia jalkineita, on kengistä pidettävä myös hyvää huolta. Nahkaiset kengät kun ovat materiaaliltaan mitä mainioimmat, mutta jokapäiväisessä ja jokapaikkaisessa käytössä – kuten minun kohdallani – kengät joutuvat kohtaamaan useita hankaluuksia, minkä vuoksi niiden kiilto alkaa himmetä ja pinta voi kärsiä. Ei kuitenkaan pidä luulla, että vanhasta ei saa uudenveroista – vanhasta voi saada jopa paremman kuin uudenveroisen! Säästän siitä erään esimerkkikuvan lopuksi, mutta nyt siis itse asiaan – eli kuinka kiillottaa kengät.

Otan esimerkkikengiksi arvoisat Bruno Bananin ruskeat nilkkurini, jotka ennen operaatiota näyttävät tältä;

Kuten kuvasta käy ilmi, on uutukainen kiilto jo himmennyt ja nahka on myös alkanut kulua käytössä. Mitä pitää siis tehdä? Ensiksi kengät pitää putsata hyvin, jotta niiden kiillottaminen onnistuu. Itse en harjaa kenkiä, vaikka toiset harjaamisen tärkeyttä toitottavatkin. Ei. Harjan sijaan käytän (kahta) palttinapyyhettä. Mikäli kengät ovat kuraiset, kostutetaan viileällä vedellä toista pyyhettä ja pyyhitään lika kostealla liinalla huolellisesti pois. Tämän jälkeen  kuivalla pyyhkeellä hangataan melko voimakkaasti kengät läpi kauttaaltaan, jotta viimeisimmätkin epäpuhtaudet sekä mahdollisesti huonoksi käyneet kiillotusaineen rippeet irtoavat nahasta hyvin.

Seuraavaksi on aika käsitellä pinnat. Tärkeää on, että kiillotetta ei laiteta välittömästi, vaikka pohja olisikin puhdas. Ensin – erityisesti paksu nahka – pitää käsitellä jonkinlaiseella kenkävoiteella taikka -vahalla. Mikäli nahka ei ole niin jämerää ja paksua, on mahdollista käyttää erilaisia vesipohjaisia kengänsuoja-aineita, jotka yleensä kirkastavat kenkiä samalla.

Tällä hetkellä käytössäni oleva kenkävoide

Olkoonkin käytössä vaha tai voide, on väritön vaihtoehto aina paras mahdollinen. Mikäli värillinen voide joutuukin ei-toivotulle alueelle kengässä, se voi pilata pinnan pysyvästi. Toki on täysin hyväksyttävä se tosiseikka, että pahimmat vauriot erittäin kuluneiden kenkien pinnassa voidaan korjata värillisillä vaihtoehdoilla. Voidetta kuitenkin levitetään varovasti ja tasaisesti kevyin, yksisuuntaisin vedoin kengän pintaan. Näin taataan mahdollisimman siisti jälki. Kun kengät on käsitelty kokonaan tällä tavoin, annetaan pinnan kuivahtaa ja nahan imeä itseensä vahaa.

Vahaamisen jälkeen osa vaurioista peittyy tyystin

Nahan kiilto paranee myös

Vaikka kengät näyttävätkin jo nyt moninverroin paremmilta kuin ennen käsittelyä, on vuorossa vielä viimeinen silaus. Nyt kengät on varsinaisesti vasta suojattu – seuraavaksi on vuorossa virallinen esteettinen puoli.

Kalossit siis kiiltämään! On aika sivellä itse kiilloke. Värillisistä kiillotteista käytän vain mustaa mustiin kenkiini. Vaikka ruskeaa kiillotusainetta olisi myös olemassa, pidättäydyn mielummin värittömässä, sillä ruskeiden sävyjä on aivan liian useita. Musta kun on aina musta. Kuten kenkävoide myös kiillotusaine levitetään yhdensuuntaisin ja köykäsin vedoin, aineen annetaan kuivua ja lopputulos on loistokas!

Kun kiillotusoperaatio on valmis, Bananit ovat hieman tummemmat ja kiiltävät kauniisti. Nyt kengillä voi huoletta kulkea pari viikkoa pitkin ja poikin metsiä, ennen kuin uusi käsittely tulee tarpeelliseksi. Pelkässä kaupunkikäytössä kengät toki pysyvät parempina pidempään, vaikka katupöly jättääkin jälkensä.

Olin tänään silliaamiaisella Uudella Ylioppilastalolla. Se oli oikein mukavaa se. Kun lähdin, suuntasin kohti Kamppia käydäkseni kaupassa. Tänään vaatteeni eivät olleet edes kovin erikoiset; mustat housut, Martensit, laivastonsininen takkini, harmaa liivi, sini-valkoraidallinen kauluspaita sekä raidallinen rusetti. Pidin kyllä myös sinettisormusta oikeassa nimettömässäni kuten tavallista. Eräs feissari pysäytti minut. Kysyi, josko ennättäisin kuunnella. Sanoin, että tokihan sinä kertoa voit, mutta ei mulla rahaa ole. Se oli ilmeisesti virhe. Sain murhaavan katseen, minkä jälkeen kyseinen henkilö silmäili minua päästä kantapäihin ja mulkaisi uudestaan. Sanoi, että palatkaamme asiaan myöhemmin. Jatkoin matkaani.

Miksi kerroin tämän? Yksinkertaisesti siksi, että tarvitsemme ilmapiiriin suuren muutoksen täällä Suomessa. Olen huomannut, että feissarit hakeutuvat usein meikäläisen puheille – ja  oletan sen johtuvan tyystin pukeutumisesta. Kun pukeutuu vähänkin siistimmin, pidetään heti rikkaana ja varakkaana, jolla on hilloa pelastaa koko maailma. Toki minä haluaisin lahjoittaa, mutta en minäkään nyt syömättä elä. Opiskelijabudjetti on pieni. Samalla tavalla myös maahanmuuttajat tuomitaan usein rikkaiksi loisiksi, jotka tulevat tänne vain ellostelemaan. En nyt sanoisi niinkään. UFFit ja Kierrätyskeskukset ovat täynnä käytettyjä ja halpoja pukuja, joita useat maahanmuuttajat ovat olleet penkomassa samaan aikaan kanssani. Suomalaisille kun ei siisti pukeutuminen tunnu kelpaavan. Jos kelpaa, niin se on vain juhlatilanteisiin tai sitten niille, joilla on pätäkkää yhtä paljon kuin tuulipukukansalla Putin-juustoa pakastimessa.

Siispä seuraavalla kerralla kun törmäätte siististi – vaikka edes tylsästi siististi – pukeutuviin ihmisiin, olkaa kilttejä ja muistakaa; joku saattaa haluta pukeutua niin eikä kyseessä ole merkki varallisuudesta! Jos tämä tuntuu absurdilta, menkääpä vaikka matkalle Sveitsiin ja etsikää sieltä paikallinen laitapuolenkulkija. Pienenä vihjeenä suosittelen etsimään sitä ruutukauluspaidallista parrakasta miestä istumassa puistonpenkillä. Miettikää sen jälkeen, ovatko vaatteet ja varallisuus yksi ja sama asia.

Lopuksi! Kiillotuksesta vielä! Martensit ovat ehdottomasti suosikkikenkäni. Harmi vain, että ne ovat melko mattapintaiset, eikä kiiltonahkaista Pascal-mallia ollut saatavilla miehille silloin, kun ostin omani. Hyvä kengänhuoltaja ratkaisee kuitenkin tämänkin ongelman kirkkaasti ideoiden!

Kyllä kiiltää!

Oikein mukavaa loppuviikonloppua kaikille ja seuraavaan kertaan!

Adjöö!

– Smucci

 

Doctor’s 1460

Kuten aikaisemmin taisin mainitakin, minulla on kolme lookia, joita pääasiassa käytän. Tarkoitukseni oli nyt kirjoittaa yhdestä näistä kolmesta, mutta helle kaatoi suunitelmani – nokkaani en pistä ulos näillä keleillä! Sen sijaan päätin kuitenkin kirjoittaa jälleen arvostelun kengistä. Nämä kyseiset kengät – kuten otsikostakin voi jo päätellä – ovat Dr. Martens 1460 mallin tavalliset, 8-silmäiset bootsit. Kyseiset kengät eivät ole missään mielessä uudet; ensinnäkin malli on erittäin vanha, mutta siltikin suosittu. Toiseksi, olen omistanut kyseisen kekäparin jo muutaman kuukauden ajan.

8 silmää, ei poikkileukkausta, pyöreät nauhat sekä Martenseille tunnuksenomainen pohja

Ensinnäkin on sanottava, että tämä kuva on jokseenkin hämäävää – kengät näyttävät pitkänmallisilta, mitä ne eivät todellisuudessa niinkään ole. Dr. Martensin 1460 (tästedes tuttavallisemmin Martensit) ovat nahkaa, mutta nykyään malli on saatavilla myös vegaanisena. Nahka on melko vahvaa ja jäykkää, ja vaatii pitkän ajan, jotta se muotoutuu hyvin kunkin käyttäjänsä mukaan. Tästä seikasta huolimatta kengät eivät kuitenkaan ole Bruno Bananieni tavoin aluksi lainkaan kovat. Selitys tähän löytyy kenkien syntytarinasta, mutta jokainen osaa googlettaa tämän tiedon itselleen, jos mieli tekee. Kengissä ei ole koristeellisia poikkileikkauksia kärjessä, minkä vuoksi ne näyttävät osittain järeiltäkin, mutta mikäli kenkien historiaa tuntee, niin leikkauksella ei olisi ollut minkäänlaista tarkoitusta  – päinvastoin!

Kuten jo hieman yläviistoon napsaistu kuva kertookin, nyörit nousevat maltillisesti, minkä vuoksi kengät on helppo laittaa jalkaan. Vaikka nämä bootsit ovatkin jo nilkkureita enemmän maiharimaiset, kutsuisin näitäkin silti nilkkureiksi – ainakin mikäli verrataan jo Martensin malliin 1919, joka on käytännössä 1460 vain paljon korkeammalla varrella.

A pair of 1460

Yläviistosta otettu sivuttaisprofiilikuva saa vastaavasti näyttämään kengät pitkien ja kapeiden sijaan lyhyiltä ja tanakoilta.

1460

Kun kuitenkin palataan tavalliseen sivuprofiiliin, paljastuu 1460 täydellinen muoto. Kengät eivät ole lainkaan liian tönköt ja jalkapöydän osuus kaareutuu loistavasti ylemmäs nilkkaa kohden. Keltaiset ompeleet piristävät muutoin tummaa ja melko yksinkertaistettua kenkää (vaikkakin kengän kantaosasta löytyy kiva ommel, joka tosin on tarkoitettu vahvikkeeksi). Mainittakoon, että kengät ovat vakiovarustettu aina mustilla nauhoilla, mutta pakkauksessa tulee mukana myös keltaiset nauhat, joita itse en tosin käytä.

Pohja kestää niin rasvan, öljyn, hapon, polttoaineen kuin alkaalinkin

Myönnän toki, että vaikka ”massiivisista” nilkkureista Martens onkin loistava juuri ”siroutensa” ansiosta, hankin kengät pohjan takia. Eräisiin nilkkureihini jouduin vaihdatuttamaan kovat kantalaput, koska tiesuola ja vääränlainen hiekoitussepeli söivät pohjaa pahasti. Martensien pohja on kuitenkin kestävä – ollut kenkien koko historian ajan. Pohja kestää kaiken rasvatahroista happoihin. Tämän lisäksi pohja on pehmeä kävellä, vaikka onkin kovaa kumia. Pohja ei myöskään kopise ja lonksu. Lisäksi se tuo näköä muutoin tyystin mustaan kenkään.

Kenkä käytössä

Entäpä kun kengän ottaa käyttöön? Mainitsin jo aikaisemmin kenkien jäykkyydestä, mikä pitää paikkansa. Ajoin omia kenkiäni sisään pari päivää ennen varsinaista käyttöönottoa. Käytännössä tämä tapahtui tosin siten, että ajan, jonka vietin sisällä aamupalan ja iltasuihkun välillä, käytin kenkiä. Se herättänee toisen yleisen harhaluulon, jonka mukaan moni ajattelee kenkien olevan kuumat hiostavat. Ehei. Juuri siksi päädyin arvostelemaan Martenseja enkä esittelemään yhtä yleisimmistä lookeistani. Martensit ovat hyvin ilmavat ja hengittävät hyvin, niissä ei tule kuuma eivätkä kengät hiosta. Kävelyssä, pyöräilyssä tai jopa juoksentelussa kengät tukevat hyvin nilkkaa. Pitkien matkojen käveleminen asfaltilla tai louhikossakaan ei rasita, sillä pohja vaimentaa jännitteen hyvin kulumatta.

Olen ehkä liian puolueellinen, mutta asteikolla 1-5, Dr. Martens 1460 saa pisteitä neljän ja puolikkaan verran. Miinusta on annettava kenkien huoltotoimista, joita pitää suorittaa paljon, jotta ne eivät menetä hyvää näköään. Plussaa kuitenkin samasta aiheesta on myös annettava; vaikka kenkiä ei huollakaan hyvin, ne eivät mene pilalle. Toki haponkestävä pohja, kokonahkaisuus sekä hyvä istuvuus nostavat arvosanaa entisestään.

Suosittelen jokaista asiasta edes hieman kiinnostunutta etsimään kenkien historiasta ja ”teknisistä” ominaisuuksista lisätietoa. Se kannattaa varmasti!

Adjöö!

– Smucci